Sijaishuoltoyksikkö Lassista on tullut Janitalle toinen koti

Lassi tarjoaa monelle lapselle ja nuorelle pitkäaikaisen sijaiskodin. Aikalisä kodista antaa mahdollisuuden rakentaa hetken elämäänsä rauhassa.

KARI KRAUEL

LAPPEENRANTA. Lappeenrantalainen Janita (nimi muutettu) on kuin kuka tahansa esimurrosikäinen tyttö. Eläväinen, puhelias, näsäviisaskin.

Janitan elämä kulkee kuitenkin toisenlaista tietä kuin useamman muun. Janita ei asu kotonaan, sillä hänen kotinsa on tällä hetkellä yksityinen lasten ja nuorten sijaishuoltoyksikkö Lassi.

– Stipendiainesta, kuvaa Lassin johtaja Lasse Koivumäki Janitan menestystä koulussa.

Lassissa Janita asuu siksi, että elämä kotona oli ajoittain tosi vaikeaa. Aikalisä kodista antaa Janitalle mahdollisuuden rakentaa hetken elämäänsä rauhassa.

Saman aikalisän ja rauhan saavat myös Janitan vanhemmat ratkoa asioitaan kotona.

JANITALLE sijoitus on toinen. Ennen Lassia hän oli Tarulantuvassa kymmenen kuukauden arviointijaksolla. Siellä päädyttiin Lassiin, jossa Janita on nyt ollut reilun vuoden.

– Täällä on ihan ok olla. Tämä on toinen koti, Janita sanoo.

Janita kaipaa kuitenkin omaan kotiinsa.

– Sosiaalityöntekijästä riippuu, miten pitkään minun pitää täällä olla. Minä en mahda asialle mitään.

Oman kodin jättäminen, vaikka siellä olisikin vaikea olla, on useimmalle lapselle ja nuorelle vaikeaa. Muutto asumaan laitokseen, kodinomaiseenkin, jossa asui tuntemattomia ihmisiä, oli Janitallekin vaikea.

– Elämä täällä on melkein normaalia, Janita kuitenkin kuvaa oloaan Lassissa.

– Mutta täällä on enemmän sääntöjä. Välillä täällä on ihan syvältä, Janita toteaa.

Vaikeinta Janitalle on mennä omaan huoneeseensa iltaisin. Hänestä huoneisiin meno tapahtuu liian aikaisin, arkisin kello yhdeksältä ja viikonloppuisin kello kymmeneltä.

– Yksin siellä ei ole mitään tekemistä. Televisiotakaan ei voi katsella. Tosin luen paljon.

ERITYISIÄ unelmia elämästä Janitalla ei tällä hetkellä ole.

– Ehkä voisin haluta rajalle töihin.

Koulussa käymisestä Janita tykkää. Koulussa on kavereita, joita hän tapaa muulloinkin.

Janita tapaa äitiään pari kertaa viikossa. Isäänsä vain lomilla, sillä hän asuu kauempana.

Janita tapaa säännöllisesti kavereitaan. Lassista saa poistua, kunhan tulee sovittuna aikana takaisin.

– Elämä täällä ei eroa paljon siitä, onko kotona tai ei.

LASSIN johtajan Lasse Koivumäen mielestä pitkiin sijoituksiin, kun se katsotaan lapselle tarpeelliseksi, kannattaa satsata.

– Lapsiin sijoituksilla on usein korjaava vaikutus. Kun kuulee iloa ja naurua, silloin on ok.

Koivumäen mukaan mitään tietyn pituista sijoitusta ei ole.

– Jokaisella lapsella se on oman pituinen.

Useimmissa lastensuojelun yksityisissä laitosyksiköissä on varsin monipuolisesti koulutettu henkilöstö.

– Meillä on kymmenkunta työntekijää. He muodostavat moniammatillisen ryhmän.

– Meillä on muun muassa psykologi, erityisopettaja, sosiaalityöntekijä, sosionomi, psykiatrinen sairaanhoitaja, lastentarhanopettaja ja lähihoitaja.

– Lasten kanssa tarvitaan aina välillä erityisosaamista.

OMAN KODIN läheisyyttä Koivumäki pitää lapselle hyvänä.

– On tärkeää, että lapsen ja nuoren verkostot pyörivät niin, etteivät he irtaannu perheestä, sukulaisistaan ja kavereistaan.

– Jos kodin olosuhteet sallivat, niin pyrimme siihen, että lapsi voisi olla pari viikonloppua kuussa kotona, joskus jopa jokainen viikonloppu.

– Kaverit voivat tulla tänne tapaamaan kaveriaan. Jotkut ovat myös yökylässä.

Kuvateksti

Lassin johtaja Lasse Koivumäki pelaa lasten kanssa jääkiekkopeliä.

MARLEENA LIIKKANEN

Kirjoittaja:
Kari Krauel