Categories
Artikkelit

Kannaksen kotiseutumatkaaja tutkii purot ja piennarkasvit

IRMELI OJALAINENIMATRA. Kotiseuturakkaus, perinteen vaaliminen, omien juurte

IRMELI OJALAINEN

IMATRA. Kotiseuturakkaus, perinteen vaaliminen, omien juurten löytäminen. Siinä asioita, jotka liikuttavat kotiseutumatkaajaa Karjalan kannaksella vuosi toisensa perään.

– Tiedän, mistä olen kotoisin, missä juureni ovat, imatralainen Liisa Väliketo sanoo. Hän on ollut viitisentoista vuotta järjestämässä matkoja Rautjärven Ilmeelle, aivan rajan pintaan. Kotiseututuntemus kasvaa ja kannakselainen luonto alkukesän vehreydessään saa aina sydämen sykkimään.

– Isäni suri, ettei löytänyt täältä sinivuokkoja. Siellä niitä on. Piennarkasvitkin ovat vähän erilaisia. En ole täällä tähkätädykkeitä nähnyt, Liisa Väliketo sanoo. Erityisesti hän muistaa Luorikosta suppaan koko kesän solisten virtaavan puron.

– Tyytymättömiä matkalaisia en ole nähnyt kertaakaan eikä haavereitakaan ole sattunut. Paikallisten elämä entisestään hiljentyneellä kylällä ei ole varmaankaan helppoa. Lähin isompi kauppa on Hiitolassa, parinkymmenen kilometrin päässä.

Ilmeen Nuorisoseuran retkibussi kierrätetään nyt Kirvun sijasta Hiitolan kautta.

– Viime kesänä tien loppupää Yläkuunusta Ilmeelle oli puutavararekkojen jäljiltä aika huonossa kunnossa ja jouduttiin lapiotöihin.

KOTISEUTUMATKAILU ei ole mihinkään hiipumassa. Monissa yhdistyksissä ja sukuseuroissa kootaan parhaillaan ilmoittautumisia.

– Nyt matkoille lähtee myös nuorempi polvi, toimitusjohtaja Kirsti Laine Saimaan Matkaverkosta tietää. Matkailijoista ei ole tilastoja, mutta ammattilaisen näppituntuman mukaan kysyntä kasvaa kohisten.

– Kesäksi varauksia on tehty melkein 20 prosenttia viime vuotta enemmän. Voi kasvussa olla mukana konkurssiin menneen RTT:n perintöäkin. Kirsti Laine arvelee.

Etelä-Karjalan karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja Pekka Lattu ei ole reissannut kannaksella moneen vuoteen.

– Jäsenseuroista ei enää niin paljon matkusteta kuin takavuosina. Matkailusta on tullut arkisempaa, Lattu arvelee. Kauempaa tulevia matkat kiehtovat ja tokihan taistelupaikat kiinnostavat edelleen, Lattu arvioi.

Monica Saarinen Monica Toursista tietää monen käyvän entisellä kotipaikalla vähintään kerran kesässä. Lapset ja lastenlapset otetaan nyt mukaan.

MUMMOT JA PAPAT jaksavat vielä ja sukuretkille lähtee kolme, jopa neljä polvea. Imatralaisen Tapio Variksen mukaan niin kauan kolmen sukupolven voimin mennään, kun isä-Veikko jaksaa ja haluaa lähteä mukaan.

– Kotipaikalla on uudet asukkaat. Jäljellä on talo ja yksi omenapuu.

Varikset ovat useampana vuonna ratkaisseet majoituksen yöpymällä teltoissa Ilmeen kunnostetussa tapulissa.

– Monet lähtevät seurojen järjestämille retkille tai kokoavat omat ryhmät. Vanhemmat ovat vielä kertomassa autenttisia kokemuksiaan kotikylistä. Taistelupaikoilla on ollut hienoa kuulla, kun ikääntyneet ammattisotilaat kertovat tapahtumista ja tuntevat ne kellon tarkkuudella, Petteri Eteläpää Liikenne O. Eteläpää Oy:stä kertoo.

Hänestä kannaksella matkailu on aiempaa helpompaa. Majoitusolot ovat parantuneet ja ruuatkin ovat aivan kelvollisen hyviä.

– Eihän ne majoituspaikat ole Hilton-tasoa, mutta eivät suomalaista matkustajakotia yhtään häpeä. Tiestön kunto on taas ”herrassaan”, mutta ei joka kolkkaan ole ihan pakko bussilla mennäkään, jos sovinnolla ei pääse. Joskus on ollut apuna paikallista kalustoa.

MATKOJA ON tarjolla ensi kesäksikin monenlaisia. Kotikylien ohella kiinnostavat Valamon ja Konevitsan luostarit sekä Pietarin kulttuuritarjonta. Kizin saari on yksi Imatran matkailuoppaiden Laatokan kiertomatkan kohteista. Oppaat vievät väkeä myös Viipuriin.

– Kotikylät ja historia vetävät. Monet haluavat ottaa ammattioppaan mukaan ja vielä parempi, jos hän hallitsee kielen. Oppaan matkassa kulkeminen koetaan turvallisemmaksi, Riitta Varis tietää.

Markkinointipäällikkö Rauni Aineslahti Imatran matkailupalveluista päättelee, että omatoimimatkailu on kasvussa. Karttoja ainakin kysytään kovasti.

PEKKA HÖLKKI

Kuvateksti

Ensimmäiset ovat jo ilmoittautuneet Liisa Välikedolle. Ensi kesän matka alkaa muotoutua.

Kirjoittaja:
Irmeli Ojalainen