LIISA KUKKOLA
On aina hienoa, että näytelmän nimihenkilöinä kekkaloivat tytöt.
Perinteisiksi sankareiksi heitä ei tarinoissa tarvitse piirtää, mutta aivan laskennallisenkin tasa-arvon vuoksi on asiallista saada kummallekin sukupuolelle samaistumisskohteita.
Heinähattu ja Vilttitossu käyvät oikein hyviksi sellaisiksi. Sekä kiltit että peppimäisemmällä otteella elämään tarttuneet tytöt pääsevät näkemään jotain muuta kuin sitä jatkuvaa poikakavalkadia, jota esimerkiksi lasten televisio-ohjelmat tälläkin hetkellä tarjoavat. Yhtä kukkais-Lilliä vastaa viisi anttiaamusta, mikkomekaanikkoa, Felix-jänistä, pelastusalus Eliasta ja Aaro-lohikäärmettä.
TÄMÄ tasa-arvollinen ja ulkotekstillinen näkökulma ei missään nimessä jää teatteri Kriisiryhmän näytelmän Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -näytelmän ainoaksi hyväksi ja kannatettavaksi puoleksi.
Kriisiryhmäläisten tulkinta Sinikka ja Tiina Nopolan mainiosta tekstistä saa kerrassaan hyvälle tuulelle.
Nopolan sisarusten tarkat ja nokkelalla tavalla stereotyyppiset kuvaukset ydinperheen jäsenistä sekä mukavasti liioitellut täti- ja poliisihahmot ovat vain ja ainoastaan hykerryttäviä. Aikuisten maailman kummallisuudet näyttäytyvät aikuistenkin silmiin kummallisilta, mutta ei tuomittavalla vaan kepeän naurettavalla tavalla. Nopoloiden ironia on aina kädenlämpöistä.
JUONENKÄÄNTEET tässä vuonna 2003 kantaesityksensä saaneessa näytelmässä ovat kuin Suomi-filmistä: kesälomaa huvilalla, värinkäsityksiä, rikollisia, paljon mansikkakakkuja ja ripaus romantiikkaa.
Kattilakosken perhe viettää kesälomaansa pois tutuista ympyröistä, koska äidillä on päässään kaikenlaisia mielikuvia siitä, minkälainen lomasta tulee kun sen viettää oikeaoppisessa huvilassa. Samaan aikaan poliisipari Isonapa ja Rillirousku pääsevät myös lomalle, sattumoisin aika lähelle Kattilakoskia. Poliisit ovat kauhuissaan, sillä he haluaisivat lomaa Kattilakosken hysteerisestä äidistä. Sen sijaan toinen heistä joutuu maalaamaan hänen muotokuvansa.
Väärinkäsitykset triplaantuvat, koska Heinähattu ja Vilttitossu ovat saanee vakoilemiskuumeen ja saavat selville, keitä heidän naapurihuvilassaan oikeastaan asuu…
TAPAHTUMIEN rakentelu näytelmän ensimmäisellä puoliskolla on kaikinpuolin nautittavaa seurattavaa. Henkilöt esitellään tyylikkäästi ja esityksen rytmi pitää pihdeissään. Työryhmän itsensä säveltämät laulut soljuvat tarinan käänteisiin ja homma pysyy kasassa.
Toisella puoliskolla jännite alkaa karkailla käsistä. Tapahtumien samankaltaisuus kuormittaa katsojaa ja jännite purkautuu liian moneen loppukohtauksen kesken. Nopolat ovat kuulemma tarkkoja tekstistään mutta tässä olisi tiivistämisen paikka.
Oona Latto ja Suvi Törrönen ovat onnistuneet valinnan nimihenkilöiksi.
Latto malttaa pitää Heinähattunsa kilttinä eikä tempaudu Vilttitossun energiseen imuun. Törrönen puolestaan liioittelee osuvasti villin tytön elämäntahtoa.
Äidin ja isän sekä poliisien välillä värähtelee samanlaista, hyvää plus-miinus -kemiaa, Alibullenin neidit jäävät vähän muiden jalkoihin.
Juho Liira räppää ja Emma Pesu soittaa itsensä katsojien sydämiin.
Musiikkiin kaipaa välillä lisää volyymia samoin kuin joidenkin näyttelijöiden puhe-ilmaisuun. Suomen kesä ja luonnon keskellä oleva lava ovat armottomia: piipitys ei siellä kuulu.
*Kontinkieltä ja tarkoittaa Tyttöenergiaa
ARI NAKARI
Kuvateksti
Yksi vikuri eli Vilttitossu, yksi kiltti, yksi kulttuurihyrrä ja yksi akateeminen vatupassin käyttäjä on Kattilakosken perheen jäsenistö. Oona Latto (vas), Suvi Törrönen, Maija Melanen ja Ville Nikku kuvassa roolihahmoinaan.
TEATTERI
Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset.
Ohjaus: Maria Fomin. Ohjaajan assistentti: Tiina Pääkkönen. Musiikki: Emma Pesu, Juho Liira ja työryhmä. Lavastus: Maria Fomin, W.Burakowski.
Muusikot: Juho Liira, Emma Pesu.
Rooleissa: Oona Latto, Suvi Törrönen, Maija Melanen, Ville Nikku, Marianne Viinikainen, Senja Makarovskaja, Pentti Lautamäki, Tiina Pääkkönen.
Teatteri Kriisiryhmän Ensiaamu Linnoituksen kesäteatterissa 23.5.2006.