Rummukaisten poikien road movie

LIISA KUKKOLASuomalaisen miehen sisäinen ja ulkoinen kauneus on esillä Aapel

LIISA KUKKOLA

Suomalaisen miehen sisäinen ja ulkoinen kauneus on esillä Aapelin Siunatussa hulluudessa kaikella karhealla voimallaan. Vilippus, Ana ja Elmeri Rummukainen ovat kukin härmäläisen miehen biologisia, psykologisia ja sosiaalipyskologisia parametrejä, siis varsinaisia esimerkkitapauksia.

Vikkelä-älyinen, naisiin menevä ja pahanilkinenkin Vilippus ajattelee aina ensin itseään. Iso körmy, hitaasti käynnistyvä Ana joutuu tahtomattaankin ja ihan vaan rehellisyyttään hankaliin tilanteisiin. Perheen vasemman jalan saappaan eli Elmerin saa sananmukaisesti järkiinsä naisen rakkaus ­ juoppoihin ei ikävä kyllä sama konsti yleensä päde.

Yksioikoisesti ajateltuna Vilippus olisi velloksista paha, Ana hyvä ja Elmeri se siunattu hullu. Mutta kuten Aapeli tekstinsä lopetuksessa sanoo:

Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja laskematon määrä. Mikä tulee vääjäämättömästi myös todistetuksi Teatteri Imatran tämän kesän näytelmän oivallisessa, nokkelassa ja ajankohtaisessa lopetuksessa. Ikävä kyllä sitä ei voi paljastaa, ettei pilaisi jutun juonta.

SIUNATTU HULLUUS on suomalaisen miehen matkaa läpi suvisen Suomen, siis road movie, jossa tosin vain osalla roolihahmoista tapahtuu jonkinlaista havaittavissa olevaa muuttumista ja kehittymistä. Mustaa silmää tai vaihtunutta takkia ei tässä tapauksessa lasketa.

Matkallaan hullujenhuoneeseen veljestrio tapaa kavalkadin suomalaiseläimistön parhaimmistoa, kaikki jollakin hulluuden lajilla siunattua. Aapelin näytelmä voisikin hyvin toimia Suomen tulevien euroviisujuhlien käsikirjoituksena. Koko Euroopalle selviäisi turhia alleviivaamatta, minkälaisesta maastosta loordeja tähän maailmaan sikiää.

Eivät enää ihmettelisi yhtään

Aleksander Anria on siekailematta ohjannut Aapelin tyypeistä televisioviihteen sketsihahmoja, joilta parhaimmassa tapauksessa saa loppuillaksi hyvän hokeman. Murteitakin käytetään luomaan henkilöille tunnistettavia ja varsin stereotyyppisiä piirteitä tyyliin anything for a laugh. Viattomia luontokappaleitakaan ja niiden inkontinenssia ei jätetä käyttämättä kalastellessa helppoja nauruja.

Hahmoillaan Imatran Siunattu hulluus elääkin, tarina itsessään on kuivahko kuten ratkaisu käyttää kertojaa katsojien johdattamiseen näytelmän maailmaan. Mutta toisinaan näyttämölle raijattavien hahmojen monologeilta loppuu veto ja katsojan toivoisi enemmän draamaa pelkän puheen sijaan.

KALEVI HAAPOJA on Anana aseista riisuvan taitava. Kun hän aukaisee suunsa tai ryhtyy toimeen, suorastaan jähmettyy paikoilleen kuuntelemaan ja katsomaan Haapojan ilmaisuvoimaa. Ei Seppo Sallisen Vilippuksessakaan mitään vikaa ole, mutta samaa valtavaa karismaa ei hänen hahmossaan ole.

Marko Kurikka nuorimpana veljenä jää isoveljien varjoon, muttei roolikaan ole yhtä herkullinen.

Television Salatuista elämistä tuttu Esko Kovero osoittautuu varsinaiseksi vitsiveikoksi, joka vetää jokaisen hahmonsa kulmikkaasti tyylitellen ja tekee sen isosti. Kun on kerta koomisia hahmoja alettu rakentaa, tehdään se sitten satakymmenprosenttisesti.

Naisista Ulla-Maija Järnstedt kirvoittaa Anan sekä valokuvaajan vaimona ja Patty Sieväsenä yleisöstä naurut.

KATSOMON ylle viritetty katos on komea. Kelpaa siellä hyvissä olosuhteissa seurata, kun näyttelijät vetävät fyysisesti rankkaa kierrostaan läpi.

Suomessa on enää vähän sellaisia siunattuja hulluja, jotka lähtisivät pidemmälle reissulle kesäteatteriin, jos se ei tarjoa suojaa luonnon ilmiöiltä.

KAI SKYTTÄ

Kuvateksti

Rummukaisen veljekset Vilippus (Seppo Sallinen, edessä vas.) ja Ana (Kalevi

Haapoja) pohtivat parasta mahdollista logistista ketjua viedäkseen nuorimman veljensä hullujenhuoneeseen. Takana muun muassa kertojana nähtävä Esko Kovero.

TEATTERI

Aapeli: Siunattu hulluus. Ohjaus Aleksander Anria. Lavastus Mirva Mustonen.

Puvustus Marja Liukkonen. Äänet Keijo Miettinen, Pekka Ranta.

Rooleissa: Esko Kovero, Kalevi Haapoja, Seppo Sallinen, Marko Kurikka, Donita Lampinen, Ulla-Maija Järnstedt, Aki Honkatukia, Sanna Ilonen, Kari Kinnari, Henna Laitinen.

Ensi-ilta Imatran kesäteatterissa 28.6.2006.

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola