Salvattomasta mielestä sanoja paperille

Joutsenon taidekesän kurssit ovat kovassa vauhdissa. Tällä viikolla puhalletaan lasia, maalataan, tehdään mosaiikkia, rakukeramiikkaa, tilkkutöitä ja kirjoitetaan. Musiikin vuoro on heinäkuussa.

LIISA KUKKOLA

JOUTSENO. Kirjoita ensimmäisestä koulutiestäsi.

Joutsenon taidekesän kirjoittamisen peruskurssin vetäjä kirjailija, kriitikko ja kouluttaja Matti Summanen avaa tehtävää muutamalla vihjeellä:

voit muistella opettajaasi, koulun väriä, pihaa, välitunnin leikkejä.

Vuosien takaiselle koulutielle palaaminen on yksi tapa tutustuttaa kirjoittaja omaan persoonaansa.

­ Ennen kuin voi kirjoittaa toisten tarinoista, pitää tuntea omansa, Summanen sanoo kertoessaan kirjoittajakurssista.

­ Joskus tuntuu siltä, että ne jotka näkevät oman elämänsä tarinan, selviytyvät tässä elämässä ehjempinä, sanoo kurssin toinen vetäjä Anelma Järvenpää-Summanen.

PENTTI MARTIKAINEN Jämsästä ei ole kirjoittajana aivan kurssin kohderyhmää.

Hän on kerran aikaisemmin osallistunut kirjoittajakurssille ja pöytälaatikosta löytyy sketsejä, pikkunäytelmiä jopa kirja suvun lapsille.

Nuoruuden rakkauskirjeitä ei kuitenkaan enää, ne paloivat aikoinaan tulessa.

­ Paras kirjoittajana saamani kiitos on, kun vielä eläkkeellejäämiseni jälkeenkin tilaavat minulta pikkujouluihin tekstiä, Pentti Martikainen sanoo.

Imatralainen Minna Mättölä ei myöskään ole kirjoittajana untuvikko.

Politiikassa pitkään mukana ollut on pannut paperille arkkitolkulla yhteiskunnallista asiaa. Luovasta kirjoittamisesta, jota on hänen mukaansa kaikki muu paitsi tiukka asiakirjoittaminen, hänellä on kokemusta huomattavasti vähemmän.

­ Itsekriittisyys on kirjoittajan pahin vihollinen. Pitää uskaltaa kirjoittaa ja pitää uskaltaa kirjoittaa teksti loppuun eikä jättää puolitiehen, Minna Mättölä pohtii.

KURSSIN VETÄJÄT toivovat kurssilaisten näkevän, missä ja minkälaisessa vaiheessa he kirjoittajina tällä hetkellä ovat ja miten he voisivat mennä eteenpäin. Kirjoittaminen ei ole Anelma Järvenpää-Summaselle ja Matti Summaselle pelkästään kieltä ­ se on myös mieltä. Sisäisten lukkojen avaaminen, kipeiden asioiden kohtaaminen avaavat aina kirjoittajan tietä.

­ Kirjoittamaan ryhtyessään ei kannata ajatella tekstin julkistamista vaan kirjoittaa puhtaasti itselleen. Monet kirjoittajat pohtivat julkaisemista aivan liikaa ja aivan liian varhain, se tulee sitten aikanaan jos tulee, Matti Summanen muistuttaa.

­ Harrastemaalareille julkaisukynnys ei ole läheskään yhtä iso asia kuin kirjoittajille. Julkaiseminen ei ole ainoa laatua mittaava tekijä, Anelma Järvenpää-Summanen lisää.

HYVÄ TEKSTI ei Minna Mättölän mielestä ole valmiiksi pureskeltua vaan jättää tilaa lukijan oivallukselle. Siinä hänellä on omasta mielestään oppimista.

­ Ylevät, kaiken kokoavat loppulauseet pois, hän nauraa.

Pentti Martikainen pitää kirjoittajana parhaana puolenaan

jäljittelemättömyyttään: hän sanoo kirjoittaessaan sen minä ajattelee.

Kumpikin haluaa ja aikoo kirjoittaa kurssin jälkeen. Pentti Martikaisen mielessä siintelee novelli, joka kertoo rikkaan juopon autonkuljettajaksi päätyneestä miehestä. Minna Mättölän haaveissa puolestaan on nuortenkirja teinitytöistä ja hevosista.

KURSSILLA käydään läpi kunkin kirjoittajan aikaansaannoksia. Joskus oman tekstin antaminen toiselle luettavaksi pelottaa.

­ Siinä paljastaa itsestään asioita, ikään kuin jättäytyy toisten eteen aivan alastomana, Pentti Martikainen sanoo.

­ Mitä enemmän tekstiin itsestäsi kirjoitat, sitä vaikeampaa sitä on antaa toiselle luettavaksi. Mutta mitä enemmän tekstissä on omaa itseään, sitä parempi se taas on, Minna Mättölä purkaa kirjoittajan positiivistakin noidankehää.

MARLEENA LIIKKANEN

Kuvateksti

Pentti Martikainen ja Minna Mättölä uskovat, että kirjoittamiseen löytyy aikaa, jos sitä todella haluaa. Kysymys on prioriteeteista.

MATTI SUMMANEN

Syntynyt 1937 Taipalsaarella, asuu Vantaalla Kirjailija ja kriitikko ja kouluttaja. Joutsenossa vuodesta 1998,

kirjoittaja- ja lukuharrastuskursseja Päätalo-instituutissa Taivalkoskella, lukuisissa kansanopistoissa.

Voitti vuonna 1971 esikoisteoksellaan Haukka lentää J.H. Erkon palkinnon, sama teos voitti Etelä-Karjalan maakuntaliiton kirjoituskilpailun.

Julkaissut myös romaanit Rauhankokous (1975) ja Kostoa koko elämä: kapteeni Juhani Salosen kolme perhettä (1979) sekä Tane on tullut (1984).

oli 1970-luvun alussa Suomessa ensimmäisiä, joka piti kirjaa lapsen tärkeimpänä leluna. Hän esitti kirjaa äitiyspakkaukseen.

ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN

Syntynyt 1947 Parkanossa, asuu Vantaalla.

Kirjailija, kriitikko, kustannustoimittaja, kouluttaja.

Esikoisteos Itkevä nukke (1977) tekijänimellä Anelma Salo voitti J. H.

Erkon novellikilpailun.

Muut romaanit, osa kirjailijanimellä Anita Aure: Aamuun on ikuisuus (1991), Sinä yönä tähdet (1993), Leikit tulella (1995), Ole minulle hän (1999), Yö kuulas silkinmusta (2002), Luvaton avain (2004), Hidas yö (2006)

Runokokoelmat: Lumihäät (1985), Voimasi tunnustan (1992), Valitse kohtalosi (2000), Tehtävänä elämä (2005).

Kuunnelmia, radionovelleja, osallistunut ja toimittanut useita antologioita.

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola