Categories
Artikkelit

Pohdiskeleva poliisi

JYRI HÄNNINENSiinä kävelee taas ohitse yksi tuttava. Riku Lumberg on ehtinyt

JYRI HÄNNINEN

Siinä kävelee taas ohitse yksi tuttava. Riku Lumberg on ehtinyt istua Lappeenrannan satamassa viitisen minuuttia ja mies tervehtii jo neljättä ohikävelevää ihmistä. Entisellä SM-tason nyrkkeilijällä riittää tuttuja kotikaupungissaan.

– Aika moni vastaantulija nostaa kättään. Uudessa työssä tuttavapiiri on laajentunut ja muuttunut. Nykyään asiakkaatkin saattavat tulla juttelemaan kaupungilla. Palaute ei ole aina kovinkaan ystävällistä, Lumberg sanoo naureskellen.

Lumbergia ei voi moittia hienotunteisuuden puutteesta, sillä asiakkailla hän tarkoittaa rikollisia tai rikolliseksi epäiltyjä henkilöitä. Lumberg työskentelee tutkintapuolella vanhempana rikoskonstaapelina Lappeenrannan poliisilaitoksella.

Työnsä sisällöstä Lumberg on varsin vaitonainen.

– Laita siihen vain, että olen vanhempi rikoskonstaapeli, Lumberg sanoo.

LUMBERG vastailee tottuneesti esitettyihin kysymyksiin ja hänen esiintymisensä on parempaa kuin monilla kollegoilla. Lumberg tottui julkisuuteen nyrkkeilyuransa aikana.

Mies iski viimeisen iskunsa kehässä vuonna 2002, lopettaen uransa vain 24-vuotiaana. Tunteen paloa ei enää riittänyt ja kehärääkin rooliin Lumberg ei halunnut asettua.

– Jos ryhdyn johonkin asiaan, teen sen täysillä. Puoliteholla tekemiseen en ryhdy. Kaikkea en voi tietenkään saada, mutta se ei estä yrittämästä.

– En enää käy kehässä, hakkaan korkeintaan säkkiä joskus kuntosalilla. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei nyrkkeily ole erityisen mukavaa puuhaa. Ei sitä viitsi huvin vuoksi tehdä, vaan ainoastaan tavoitteellisesti.

Nyrkkeilyhanskat tiskiin lyötyään Lumberg suuntasi katseensa siihen ainoaan ammattiin, joka häntä todella kiinnosti. Sama luja tahdonvoima, joka oli vauhdittanut miestä nyrkkeilykehässä, ajoi häntä nyt kohti poliisikoulua.

– Päätin jo silloin, että haen vain yhden kerran ja jos ei onnistu, homma saa jäädä sikseen. En rupea pelleilemään hakemalla vuodesta toiseen johonkin kouluun. No, menin sisään itse asiassa aika reippaasti.

URAVALINNAN tekee mielenkiintoiseksi se, että Lumberg on ensimmäinen romanitaustainen poliisi Suomessa. Kovaluisella Lumbergilla riittää henkistä kanttia, mutta hän myöntää olleensa poliisiuran alkutaipaleella kovilla.

Ennakkoluulot romaneja kohtaan ovat edelleen voimakkaita ja Lumberg luonnollisestikin tiedosti ne.

– Kun aloitin poliisikoulun, kukaan ei ottanut taustaani puheeksi. Olin heti osa porukkaa ja minua kohdeltiin hyvin. Mutta ajattelin aluksi itse, että minun on tehtävä kaikki asiat vähän paremmin kuin muut ja näytettävä kuuluvani joukkoon. Pingotin aika kovasti. Sitten se meni ohi, kun huomasin homman toimivan.

MEDIAA Lumbergin tarina on kiinnostanut. Häntä on haastateltu useasti aiheesta ja myös poliisi on ymmärtänyt miehen pr-arvon. Etenkin, kun poliisia on aika ajoin syytetty rasismista ja moitittu siitä, ettei ammattikunnassa ole juuri maahanmuuttajataustaisia tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä.

Ensimmäisen haastattelun poliisin työstään Lumberg antoi Tampereella ilmestyvään Aamulehteen, osittain Poliisikoulun toivomukses-

ta.

– Toimittaja oli aiheeseen paneutunut ja teki huolellista työtä. Silti minulle oli aikamoinen yllätys, että lehden viikkoliitteessä oli kansikuva minusta ja kolmen, neljän sivun juttu aiheesta, Lumberg sanoo.

Ja taas Lumberg on samassa tilanteessa: kertomassa paitsi työstään, myös romanitaustastaan. Lumberg olisi valmis siirtämään koko asian käsittelyn sivuun.

– Minun on vaikea ymmärtää, miksi asia kiinnostaa niin paljon. En minä tuijota ihmisten kasvoja ja ajattele heidän taustojaan. Olen poliisi ja romani. Ei se ole sen kummallisempi asia.

LUMBERG on peruslappeenrantalainen, jolle kaupungin kadut ja kujat ovat yhtä tuttuja kuin omien taskujen sisältö. Kuva kotikaupungista on kuitenkin monipuolistunut viime vuosina.

– Poliisin työssä näkee kaupungin huonot puolet. Lappeenrannassa tapahtuu paljon sellaisia asioita, joista minulla ei ollut aikaisemmin mitään käsitystä. Vanhoihin tuttuihinkin törmää välillä ikävissä olosuhteissa. Harvoin poliisi menee paikalle iloisiin perhejuhliin.

Poliisiauto ja virkapukuinen poliisi kerää kadulla kulkijoiden katseet puoleensa lähes sataprosenttisella varmuudella. Siviilivaatteissa työskentelevä Lumberg on vapautettu tästä poliisin työn sosiaalisesta kontrollista, mutta järjestyspoliisiaikoinaan hän ehti tottua ilmiöön.

– Olen aina ihmetellyt, miksi

ihmiset seuraavat niin tarkasti poliiseja. Tämä on kuitenkin vain työ muiden joukossa. Ehkä poliisilla oleva valta kiinnostaa. Mutta sitä käytetään aina vain Ison kirjan eli lainsäädännön antamissa puitteissa.

POLIISIKOULUUN kuuluu 1,5 vuoden työharjoittelu, jonka Lumberg suoritti Lahdessa ja Lappeenrannassa. Järjestyspoliisin työt maistuivat, mutta rikostutkinta kiinnosti Lumbergia enemmän.

– Tutkintatyö sopii minulle. Olen pohdiskeleva luonne, tykkään heittää kädet välillä olan taakse ja jäädä miettimään, että miten ne asiat oikeastaan ovat. Jännä juttu, että vaikka päätäni hakattiin viisitoista vuotta, teen työtäni edelleen sillä.

KAROLIINA PAATOS

Kuvateksti

Riku Lumberg sanoo rikostutkinnan sopivan hyvin hänen luonteenlaadulleen. Mies tykkää pohtia asioita huolella alusta loppuun.

Kirjoittaja:
Jyri Hänninen