MATTI RIIHELÄ
LAPPEENRANTA. Suojavyöhykkeet vesistöjen reunamilla sijaitsevilla tiloilla yleistyvät.
Etelä-Karjalassa näitä vesistöjen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä vyöhykkeitä on noin sata, ja yhteistä pinta-alaa niillä on noin 190 hehtaaria.
Maisemanhoidon neuvoja Sanna Ahonen
Etelä-Karjalan ProAgriasta myöntää, että vaikka edistystä on tapahtunut, paljon on vielä tehtävää.
Lappeenrannan, Lemin, Luumäen, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kunnat ovat olleet erityisenä kohdealueena tämän ja viime vuoden aikana.
Viljelijöille on tarjottu maksutonta neuvontapalvelua.
Sellaiset kolmisenkymmentä tilaa on käyty.
Neuvontakäyntejä on tehty 17 tilalle ja suojavyöhykesuunnitelmia on laadittu 13 tilalle, kertoo Sanna Ahonen.
SUOJAVYÖHYKKEIDEN sopimuskaudet ovat vähintään viiden vuoden mittaisia. Myös kymmenvuotisia sopimuksia on mahdollisuus tehdä.
Käytännössä suojavyöhykkeen on oltava vähintään
15 metrin levyinen. Vyöhykkeellä on oltava pysyvä kasvipeite, lannoitteita ja torjunta-aineita ei saa käyttää.
Tila saa käyttää vyöhykkeen sadon hyödykseen, niittojäte on korjattava pois.
Sanna Ahosen mukaan viljelijät ovat kokeneet tukitason aika houkuttelevaksi. Tuki on 450 euroa hehtaarilta.
ESIMERKIKSI Rakkolanjoen varteen suojavyöhykkeitä kaivattaisiin nykyistä enemmän. Alueelle on aiemmin laadittu suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma.
Suunnitelma määrittelee alueet, joille suojavyöhykkeet kannattaisi tehdä.
Suurimmassa osassa jokivartta
vyöhykesuunnitelmat ovat vielä laatimatta, kertoi Sanna Ahonen.
Lappeenrantalainen maanviljelijä Jukka Leino on yksi niistä, joiden tilalle suojavyöhyke on jo perustettu. Suojavyöhykehankkeen ohjausryhmä tutustui torstaina Leinon tilan ratkaisuun.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Rakkolanjoen rantaniityistä vielä suurin osa on vailla suojavyöhykettä.