Ihmisten mielestä kauniissa rakennuksessa on pelkän suoran seinän sijaan yksityiskohtia ja monimuotoisuutta, johon silmä ja mielikuvitus voivat tarttua. Ympäristöönsä sopimaton rakennus mielletään rumaksi. Kaunis talo on mittasuhteiltaan sopusuhtainen ja usein myös vanha.
LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Laatikkomainen ja yksitoikkoinen rakennus on ihmisten
mielestä ruma. Kauniissa taloissa on ihmisten mielestä miellyttävät
rakennusmateriaalit, rakennus on monimuotoinen ja sopusuhtainen sekä usein
myös vanha.
Etelä-Karjalan liiton kaavoituspäällikkö, yhdyskuntasuunnittelija Marjo
Wallenius ei kerro vain omista tuntemuksistaan vaan viittaa Tampereella
tehtyyn ESSU-projektiin, joka tutki esteettisesti ja laadullisesti
korkeatasoisia fyysisiä ympäristöjä ja uusia suunnittelutekniikoita. Yksi
projektin aihe olivat kauniit ja rumat rakennukset.
Ihminen on psykologisesti rakentunut niin, ettei hän pidä
suoraseinäisistä laatikoista, joissa ei ole julkisivussa esimerkiksi
yksityiskohtia. Niissä ei ole mitään salaperäistä tai mielikuvitusta
ruokkivaa. Silmäkään ei voi niissä tarttua mihinkään, Marjo Wallenius sanoo.
Rakennuksen monimuotoisuus on tärkeä seikka. Pitää olla muutakin kuin
suoraa betoniseinää, mutta liian koristeellinenkaan ei saa olla.
Koristeissa pitää aina olla idea, överiksi ei saa mennä.
Rakennuksen sopiminen ympäristöönsä on yksi tärkeimmistä asioista, joilla
ihminen arvottaa sen kauneutta tai rumuutta. Arkkitehtuurissa saa toki
näkyä suunnittelijan ja tai hänen aikansa jälki, mutta niiden oltava
ympäristönsä kanssa jonkinlaisessa sopusoinnussa, Marjo Wallenius sanoo.
Vanhojen rakennusten mieltäminen kauniiksi voi Walleniuksen mielestä johtua
ihmisten taipumuksesta nostalgisuuteen. Vanhan kangaspalan löytyminen
saattaa herättää valtavasti mukavia muistoja miksei siis vanhojen talojen
näkeminen.
Toisaalta vanhoissa rakennuksissa on usein juuri näitä elementtejä,
joista ihmiset sisäsyntyisesti pitävät.
Vanhoissa taloissa on usein mittasuhteet kohdallaan ja niissä on
yksityiskohtia. Vanhat talot ovat harvemmin rakennettu betonista, jota
ihmiset pitävät rumana rakennusmateriaalina, Wallenius sanoo.
Jarmo Nieminen kirjoitti Etelä-Saimaan kyselyyn, että rumaa tulee, kun
mittakaava heittää. Hänen mielestään Kauppatorin etelälaidalle rakennettiin
muutama vuosi sitten liian pitkä ja korkea kerrostalo. Moni muukin oli
samaa mieltä rakennuksen mittasuhteista.
Kaupunkikuva on Etelä-Saimaan kyselyyn vastanneen Antti Linkolan mielestä
enemmän kuin kuva. Hänen mielestään kysymys on jonkinlaisesta hyvästä
olotuntumasta. Kauppakadun olotuntuma parani selvästi, kun vetoinen ja
varjoinen Oleksi sai jatkoa. Olotuntuma viestii, että olen tullut
kaupunkiin, jossa on hyvä elää ja toimia, Linkola kirjoitti.
Lappeenrannalla on Walleniuksen mielestä ainakin kaksi, toisistaan hyvin
poikkeavaa olotuntumaa.
Kun nousee Kauppakatua etelästä on kuva aivan toisenlainen kuin satamasta
noustessa. Betoninen ja laatikkomainen Lappeenranta levittäytyy tullessa
rautatieasemalta, mutta satamasta noustessa saman kadun toinen pää on jo
huomattavasti monivivahteisempi.
KAROLIINA PAATOS
Kuvateksti
Virastotaloa moni pitää vaikeasti lähestyttävänä ja mittasuhteiltaan
vääristyneenä. Rakennus henkii monen mielestä byrokratian valtaa suhteessa
alamaisiin eli kansalaisiin.
Kauniiksi kehuttuja
Nordean pankkitalo: rakennuksella persoonallinen ilme. Silmä lepää.
Kylpylä ja kasino: uuden osan remontti osoitti, että laatikostakin saa kauniin.
Peltolan koulu: yksilöllinen helmi avoimessa maisemassa.
Säästöpankin pääkonttori: tehty kauniiksi ja kestämään.
Osuuspankin pääkonttori: rakennusmateriaalina maakunnalle ominainen
graniitti ja tehty kestämään
Lappeenrannan vesitorni iltavalaistuksessa: miksei hyödynnetä turistikohteena.
Raatihuone uudistettuine ympäristöineen.
Lönnrotin lukio: kestänyt isältä pojille ja kestää yhä eteenpäinkin. Kaunis
Kaupungintalo: ainakin Kansalaistorin suunnasta katsottuna
Lauritsalan kirjasto: yli 50 vuotta vanha, mutta edelleen erittäin toimiva
ja tunnelmaltaan oikea. Sopivan kokoinen.
Kultaisen kolmion Palvelukeskussäätiön rakennukset: tyylikästä tämän päivän
kaupunkirakentamista parhaimmillaan.
Myös kirkkoja äänestettiin, mutta niitä ei tällä kertaa otettu mukaan,
koska niiden vertaaminen muihin rakennuksiin on vaikeaa.
Rumiksi haukuttuja
Koulukadun Seurakuntakeskus: kuin Berliinin muuri. Sisäpiha on kaunis,
mutta kuka sitä siellä käy vasiten toljottamassa. Kestoinhokki. Valtava,
harmaa kolossi, julkisivussa ei mitään vaihtelua.
Valtion virastotalo: muodoton möhkäle, jonka vankilamaiset pienet ikkunat
korostavat byrokratian valtaa. Laatikko mikä laatikko, ei juuri houkuttele
astumaan sisään.
Kauppatorin iso kerrostalo: miten on voinut syntyä
keskusta-alueelle
Hotelli Lappee alakertoineen: tulee mieleen entinen NL.
Satamatorin tasakattoiset kerrostalot: Syntyneet insinöörityönä ilman
arkkitehtejä.
Kelan toimisto: matalaa, betonista laatikkoarkkitehtuuria, jota ihan liikaa
Kaupungintalo ja sen edessä oleva aukio rakennuksineen
Kirjasto- ja monitoimitalo.
Hinkkasen talo.
Koljonlinna: ruma ja persoonaton, ympäristöönsä sopimaton.