LIISA KUKKOLA
Maisterit eivät toden totta ole kuivakkaita ihmisiä – mutta tohtorit, he sen sijaan sellaisia ovat, tai ainakin olivat 1500-1700 luvuilla kukoistaneessa commedia dell’artessa.
Ensimmäiseen päätelmään tulee pakostakin, kun seuraa näyttelijä Aki Raiskion teatterihistorian oppituntia, jossa hän kertoo muun muassa tohtoreiden kuivakkuudesta kyseisessä näytelmälajissa. Tohtorin esittämiseen hän myös oppituntinsa lopettaa: kas kun katselijoiden silmäluomet alkavat niin kovasti lupsahdella. Tohtorit ovat niin kuivakkaita.
Näyttelijä Aki Raiskio ei omasta mielestään oppinut aikoinaan Tampereen näyttelijäntyönlaitoksella tarpeeksi teatterinhistoriasta. Niinpä hän free lancer -näyttelijänä valmisti esityksen ja lähti kiertämään sillä pääasiassa kouluille.
Siksi se varmaankin on niin maisterimaisesti eli lahjakkaasti ylivedetty esitys teatterihistoriasta, lähes sarjakuvamainen kollaasi, joka taatusti saa nuorten huomion. Maisteri Frangén lienee myös nähnyt joskus Maisteri Raiskion esityksen ja ottanut oppia, kuinka maisterina olla pitää.
Teatterihistorian oppitunnilla sketsiviihteestä tutun tyypittelyn lomassa saa tietoa esimerkiksi orkesteri-sanan etymologiasta ja siitä, mistä Michael Jacksonin kuukävely on kotoisin. Minä en sitä tässä kerro, menkää katsomaan 45 minuutin teatterihistoria. Tässä Raiskion oppitunti on oivallinen muistutus: se näyttää asioiden rootsit. Ihan kaikki ei olekaan kotoisin tästä päivästä ja teknologian keksimää.
Teatterihistoria loppuu tässä esityksessä 1600-lopulle, koska 45 minuuttiin ei saa kaikkea mahtumaan. Mutta on Raiskio saanut toisenkin hyvän syyn lopettaa teatterihistoria tähän kohtaan: siitä eteenpäin teatterin historia on enemmän tai vähemmän kirjallisuuden historiaa.
VELI-MATTI SIRKIÄ
Kuvateksti
Maisteri Raiskio lausuu teatterihistorian oppitunnissaan vuorosanoja Shakespearen näytelmistä ja arvuuttaa yleisöltä, mikä näytelmä on kysymyksessä.