Categories
Artikkelit

Tiejohtaja tutustui rekan hytistä käsin Mikkelintien yllätyskurveihin

Kansanedustajat ja ammattiautoilijat ovat yhtä mieltä Valtatie 13:n korjaustarpeesta. Tiepiiri tarvitsee kiireellisyyslistan ja omaa rahaa alueellisiin investointeihin.

ANNE KOKKONEN

SUOMENNIEMEN Kuolemankurvit eivät hyydyttäneet

hymyä tiejohtaja Antti Rinta-Porkkusen kasvoilta.

Ajoreissu Veijo Kylliäisen tukkirekan kyydissä

Ristiinasta Savitaipaleelle paljasti, miltä

Mikkelintie näyttää lintuperspektiivistä.

– Tienpinta oli hyvä ja tasainen. Näin, mikä on

tilanne Valtatie 13:lla Ristiinasta etelään ja

samalla kuulin ammattimiehen mielipiteitä ja sain

hyviä korjausesityksiä, Rinta-Porkkunen totesi

uransa toisen rekka-ajelun jälkeen.

Sen tiejohtaja myönsi, että mutkat tahtovat

toisinaan tulla Mikkelintiellä turhan äkisti

vastaan. Kun tien oikukkaaseen geometriaan

yhdistetään talviliukkautta ja runsaasti raskasta

liikennettä, vaatimukset tien kiireellisestä

perusparantamisesta eivät tunnu tuulesta temmatuilta.

– Käytettävissä olevien rahoitusinstrumenttien

määrä vain vähenee ja korjattavaa tieverkkoa on

Kaakkois-Suomen alueella niin samperin paljon,

Rinta-Porkkunen kiteytti tienpitäjien harmin.

SAVITAIPALEEN kunnanhallituksen koollekutsumassa

neuvottelutilaisuudessa Rinta-Porkkunen osoitti

Mikkelintiellä menevän tilastojen valossa

kohtuullisen mukavasti. Henkilövahinkoja

aiheuttaneita onnettomuuksia on sattunut viiden

viime vuoden aikana melko tasaisesti koko

Ristiinan ja Selkäharjun välisellä osuudella

eivätkä onnettomuusluvut nouse valtakunnallista

keskitasoa korkeammiksi. Lisäksi raskaan

liikenteen määrä jää vähäisemmäksi kuin ensimerkiksi Kuutostiellä.

– Tien geometria on ongelma: siinä on pahoja

liittymiä, mutkia sekä huonoja näkymiä. Kolarit

ovat usein nokkakolareita, joista haluamme päästä

eroon, Rinta-Porkkunen totesi.

Savitaipaleen kunnanjohtaja Tapio Iso-Mustajärvi

ihmetteli sitä, että Suomella menee paremmin kuin

koskaan ennen, mutta määrärahoja tiehankkeisiin

ei silti tunnu löytyvän. Jos investointeja ei

toteuteta hyvinä aikoina, ne tuskin toteutuvat talouden taantuessakaan.

– Helsinki-Lahti -moottoritiellä käytössä olevan

elinkaarimallin voisi ottaa vakavasti harkintaan

täälläkin ainakin pahimpien paikkojen osalta, Iso-Mustajärvi esitti.

Kuljetusyrittäjä Veijo Kylliäinen kertoi

ajelevansa Mikkelintiellä kesäaikaan ihan

mielellään. Talvella sen sijaan ”tiellä on

paikkoja, joissa jalka rupeaa vipattamaan, kun tulee huonoja tilanteita”.

– Puolmatka-Savitaipale -väli on tärkeä, mutta

Savitaipale-Selkäharju -osuus on Savitaipaleen

kunnan kannalta vielä tärkeämpi. Täältä

Lappeenrantaan suuntautuvaa työmatkaliikennettä

pitäisi saada entisestään lisättyä, Kylliäinen tähdensi.

KAIKKI Kymen vaalipiirin kansanedustajat olivat

saaneet kutsun Savitaipaleelle, mutta paikalle

ehtivät vain Anneli Kiljunen, Seppo Lahtela ja

Pentti Tiusanen. Heille tien puutteet olivat entuudestaan tuttuja.

– Kuljen Valtatie 13:ea pitkin säännöllisesti ja

kokemus on epämiellyttävä. Tie on profiililtaan

sellainen, että sillä on vaikea ajaa, Kiljunen tunnusti.

– Valtatie 13 ei kilpaile muiden tiehankkeiden

kanssa ja sen tietyt ongelmakohdat voitaisiin

ratkaista kohdistetulla rahoituksella, Tiusanen arvioi.

Koska teiden ylläpitorahat ovat käytännössä

nollassa, aihe voitaisiin Tiusasen mielestä

nostaa esiin tulevissa hallitusneuvotteluissa ja

Mikkelintien asiaa viedä sitä kautta eteenpäin.

Koska tiepiirin ei kannata tehdä suunnitelmia

hyllylle vanhenemaan, esimerkiksi Savitaipaleen

ja Selkäharjun välisen tieosuuden korjaus on

vielä keskusteluasteella. Tilanne muuttuu, jos

Lappeenranta ja sen ympäristökunnat päättävät

Paras-hankkeen neuvottelujen yhteydessä nostaa

esimerkiksi Lemin mutkien korjaamisen alueen uusien tiehankkeiden ykköseksi.

Kuvateksti

Tiejohtaja Antti Rinta-Porkkunen ei usko uuden

naapuruusohjelmakauden enää tuovan

tienparannusrahaa raja-alueiden ulkopuolisille hankkeille.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen