ANNE KOKKONEN
MITÄKÖHÄN Kaakkois-Suomen pihasusilla on
mielessään? Sitä sietää arvuutella nyt kun
susikanta on vahvassa kasvussa ja
poikkeuksellisesti käyttäytyvistä yksilöistä tehdään yhä uusia havaintoja.
Ihminen luulee havainnoivansa susia, mutta
kenties sudet tarkkailevatkin meitä. Jos on
uskomista suuria nisäkkäitä tutkineen Calgaryn
yliopiston emeritusprofessori Valerius Geistin
teorioihin, eteläkarjalaiset ovat paraikaa susien testattavina.
Geist lähestyy susia käyttäytymistieteen
näkökulmasta ja hänen teesinsä tekevät ihmisen
olon perin epämukavasti. Professori on sitä
mieltä, että hyökkäykset koirien ja karjan
kimppuun ennakoivat sitä, mitä sudet kohta tekevät ihmiselle.
Geistin väitteet eivät ole vailla pohjaa, sillä
maailmalta saatu kokemus osoittaa susiongelman
kehittyvän saman kaavan mukaisesti. Ensin susi ja
ihminen alkavat elää toistensa tuntumassa, sitten
susi alkaa testata ihmisen uhkaa yhä
röyhkeämmäksi käyvällä käytöksellä ja viimein kun
ihminen on todettu vaarattomaksi, susi löytää sille paikan ruokalistaltaan.
Teorialle löytyy vahvistusta sekä historiasta
että nykypäivästä. Dosentti Antti Lappalainen
selvitti vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan
Suden jäljet suden Suomessa aiheuttamia
kuolemantapauksia vuodesta 1650 lähtien ja
kirkonkirjoista löytyy kaksi selvää piikkiä. Kun
Karjalan kannas siirtyi Venäjän omistukseen
vuonna 1721 ja yleinen metsästys kiellettiin,
lapsia alkoi joutua suden suuhun.
Lounais-Suomessa vastaavaa alkoi tapahtua
vuodesta 1877 lähtien uuden metsästyslain oltua kymmenen vuotta voimassa.
Lappalaisen mukaan lain suojaa nauttineet sudet
tulivat erämaista vähitellen asutuksen liepeille
ja kävivät vuosi vuodelta rohkeammiksi. Keski- ja
Pohjois-Suomessa susien metsästys jatkui eikä
siellä tunnettu ihmisiä saalistavia susia.
Neuvostoliiton tiedeakatemian peto-osaston jäsen
Mihail Pavlov puolestaan kuvaa kirjassaan Volk
(Susi) samantapaista kehitystä Keski-Venäjällä
toisen maailmansodan aikana ja sotaa seuranneina
vuosina. Kun susien metsästys käytännössä loppui,
esimerkiksi Kirovin piirikunnassa 26 lasta ja
nuorta menetti henkensä susien takia.
ON VÄÄRIN , että olemme jo kymmenen vuoden ajan
pyytäneet suurpetotutkimusta Kaakkois-Suomeen,
jotta saisimme tietoa susien käyttäytymisestä.
Sellaista ei kuitenkaan ole tehty ja joku ottaa
nyt asiassa harkitun riskin, keskisen
suurpetoalueen jahtipäällikkö Kimmo Ylärakkola paheksuu.
Ylärakkola on seurannut susien touhuja 25 vuotta,
mutta hänkään ei voi kuin arvailla niiden
mielenliikkeitä. Luonnollisesti käyttäytyvät ja
häirikkösudet toimivat lisäksi eri tavoin, joten
koiria harjoittaessaan Ylärakkola kulkee aseistautuneena.
Myös suurpetotutkija Ilpo Kojola pitää
voimakkaasti kesyyntyneitä susia riskitekijänä.
Kaakkois-Suomen pihasusista on vaikea sanoa
mitään varmaan, sillä pihassa käymisen ei tarvitse merkitä ihmisen uhkaamista.
Riskien minimoimiseksi toistuvasti asutuksen
lähellä käyvät sudet pitää hoitaa pois
pihapiireistä ja siihen on vaikea vaikuttaa
muuten kuin tappamalla, Kojola toteaa.
Kojola muistuttaa, että satunnaisesti pihan
ylittävä ja matkaansa jatkava susi ei ole
ongelma. Todelliset häiriköt sen sijaan tulee
poistaa jos susikannan oman edun takia.