Palelevat varpaat veivät nautinnon Savitaipaleen jäätaidetapahtumasta

Espanjalaisen Lluis Sabadell Artigan herkkä teos kärsi ankarista olosuhteista.

ANNE KOKKONEN

Tämänvuotisesta Savitaipaleen jäätaidetapahtumasta poistui hiljaista väkeä. Tunnottomat varpaat pysyivät hädin tuskin Olkkolan rinteeseen raivatuilla kinttupoluilla ja paleltuneiden poskien välistä tuli ensi alkuun vain käsittämätöntä muminaa. Veri ja kommentit alkoivat virrata vasta pysäköintipaikalla.

– Esitys oli hieno, mutta huono!

– Joo, eloa ja oloa olisi saanut olla enemmän.

Hieno-sana vilahteli monien katsojien arvioissa. Espanjan Gironasta saapuneen taiteilija Lluis Sabadell Artigan tilataideteosta ja performanssia pidettiin herkkänä sekä taiteellisena mutta myös liian fiininä arktisiin oloihin.

LÄHTÖKOHDAT toki olivat toiveita herättävät. Innostuneimmat katsojat varmistelivat paikkojaan Kuolimon rantatöyräältä jo puoli tuntia ennen esitystä. Pakkasta ja viimaa vastaan oli suojauduttu turkeilla, pilkkihaalareilla ja jättimäisillä karvahatuilla.

Savitaipalelaiset Pirkko ja Seppo Heiskanen seisoivat rinteessä jo ties monettako kertaa. Tulen ja Jään Veljeskunnan jäätaidetapahtuma sopi hyvin lauantain iltaohjelmaan, sillä esityksen ja iltalenkin aikana sauna lämpeni sopivasti kylpykuntoon.

– Täältä on jäänyt mieleen komea näytelmä. Kun vähän hämärtää, niin valojen vaikutus kertautuu, Seppo Heiskanen kuvaili.

Vuosien varrella nähtyjä elämyksiä muisteltiin monessa seurueessa. Samalla katseet arvioivat myönteisen uteliaasti tämänkertaista näyttämöä, pariakymmentä moottorisahalla muotoiltua pilaria vapaamuotoisessa rykelmässä.

ONGELMIA alkoi tulla jo ennen esityksen alkua. Ne, jotka eivät olleet arvanneet vetää tarpeeksi villaa ja vanua ylleen, tärisivät ja alkoivat hermostua. Esityksen myöhästyminen lähes kymmenellä minuutilla ei kohottanut muidenkaan tunnelmaa.

– Yleisöä pyydetään jäätymään rinteeseen, vääntelivät vitsiniekat kuuluttajan ohjeita.

Kun pienet tulipallot viimein sinkoilivat laidoilta kohti keskustaa, yleisö huokasi helpotuksesta. Viimeinkin jotain alkoi tapahtua.

Taidemusiikista, tulipatsaista ja kahden varjohahmon baletista koostunut esitys edellytti katsojalta jonkinasteista keskittymistä. Ja siihen oli käytännössä vaikea päästä, kun kylmyys hiipi luihin ja ytimiin ja monisatapäinen yleisöjoukko kahisi yrittäessään edes jotenkin pysyä lämpimänä.

Esityksen puolivälissä tulet sammuivat ja musiikki vaimeni. Tyhjälle näyttämölle jäivät vain karrelle palaneiden soihtujen hehkuvat rangat eikä kukaan tiennyt varmasti, jatkuisiko show.

Osa yleisöstä veti omat johtopäätöksensä ja poistui paikalta.

Jäljelle jääneet hytkyivät epävarmoina paikallaan ja unelmoivat kuumasta saunasta.

Valo ja musiikin volyymi vahvistuivat, mutta kliimaksia saatiin turhaan odottaa. Tumppujen peittämistä käsistä lähteneet vaimeat taputukset tuskin kantoivat näyttämölle saakka.

Kuvateksti

Tulen ja jään taidetapahtuma tarjosi tänä vuonna herkkää ja sielukasta varjojen tanssia.

Kuva: VESA LAITINEN

TALVISAPASSI

SUNNUNTAINA

Potkukelkkahaasteviesti Kuolimolla kello 14.

Teatteri Helmen nukkesatu Sampsa, poika

pikkarainen Europaeuksen koulun auditoriossa kello 15.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen