Saimaannieriä pelastuu tai häviää Kuolimolla

Luonnonvaraisen kannan säilyttäminen edellyttää rauhoitusehtojen kiristämistä. Kalastuspaineita siirretään pois nieriästä.

ANNE KOKKONEN

Saimaannieriän viimeinen luonnonvarainen kanta Kuolimolla on käynyt pelottavan vähäiseksi. Kun uusia emokaloja ei löydy, Enonkosken kalanviljelylaitoksen käytössä olevan kannan monimuotoisuus kapenee ja kalat alkavat laitostua.

Nieriäistutuksetkaan eivät tunnu onnistuvan. Vaikka kalaa on palautettu runsaasti vanhoihin nieriävesiin, poikaset häviävät jonnekin kauan ennen sukukypsyyden saavuttamista. Huonoja uutisia kertoneen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Niina Peuhkurin viesti Kuolimon seudun asukkaille olikin yksiselitteinen.

– Jos saimaannieriä halutaan pitää luonnossa lisääntyvänä kantana, Kuolimo on avainasemassa. Savitaipalelaiset ratkaisevat, mitä nieriälle tapahtuu.

NIERIÄLLÄ riittää paikkakunnalla ystäviä, sen osoitti täpötäysi valtuustosali torstain nieriäillassa. Harvinaisen kalan puolesta ollaan myös valmiita toimimaan.

Kävi ilmi, että Kuolimon kalastusalue esittää osakaskunnille nykyisten rauhoitusalueiden pitämistä voimassa vuoden 2010 loppuun asti. Lisäksi nieriähavaintojen seurantaa pyritään tehostamaan.

Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kalastusbiologi Kauko Poikelan mielestä nieriänsuojelu vaatii lisärajoituksia kriittisillä alueilla ja kenties jopa kalan täysrauhoitusta Kuolimolla. Vaikka prosessi on hankala ja vaatii kalastusasetukseen kajoamista, se kannattaa tehdä.

– Jos täältä löytyy tahtoa, rahoituskin järjestyy, Poikela vakuutti.

Kalastuspaineita pitäisi siirtää pois nieriästä muikun nuottausta ja kalaistutuksia lisäämällä. Kalastamista rauhoitusalueiden välittömässä läheisyydessä pitäisi myös ohjata muualle.

Esiin heitettiin myös ajatus oman viljelyaseman perustamisesta paikkakunnalle kuolimonnieriää varten. Tutkijat pitivät ideaa kehittämiskelpoisena, sillä se ratkaisisi emokalojen ja mädin liikutteluun liittyvät ongelmat.

KUOLIMONNIERIÄ

Vuoksen vesistössä laajasti eläneen

saimaannieriän viimeinen luonnonvarainen kanta.

Elää Kuolimon syvänteissä, kutee myöhään

syksyllä kivikkoisilla rannoilla ja luodoilla.

Luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi.

Rauhoitusalueet Kuolimon Isoselällä ja Morruuvuorenselällä.

Minimipyyntikoko Kuolimolla 70 senttiä.

Pyydetään usein alimittaisena, koska tarttuu

verkkoihin, uistimiin tai pilkkeihin.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen