TENHO TIILIKAINEN
IMATRA. Imatran kaupunginvaltuutetut eivät pysty tekemään riittävän selkeitä päätöksiä ja linjauksia kaupungin kehittämisessä sekä maakunnallisessa yhteistyössä.
– Meillä on poliittinen kriisi, Aino Ylä-Jarkko (kok.) sanoo.
Analyysi on raju. Varsinkin kun sen esittää juuri Ylä-Jarkko. Pitkään Imatran kunnallispolitiikassa johtavissa luottamustoimissa (muun muassa kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus) toiminut Ylä-Jarkko tunnetaan yhteistyökykyisenä ja -haluisena, humaanina ihmisenä, toki myös poliittisen pelin taitajana. Ylä-Jarkko ei enää viime vaaleissa ollut ehdokkaana valtuustoon.
Päivätyönsä Aino Ylä-Jarkko on tehnyt Imatran kaupungin palveluksessa, viimeiset 16 vuotta Rajapatsaan päiväkodin johtajana. Eläkkeelle Ylä-Jarkko siirtyy aprillipäivänä.
– Syksyllä muutamme mieheni kanssa Helsinkiin. Tulimme sieltä Imatralle ja kaikki lapsemme asuvat Etelä-Suomessa.
Ylä-Jarkoilla on neljä lasta ja seitsemän lastenlasta. Mummilla riittänee vientiä, vaikka täysipäiväiseksi mummiksi Aino Ylä-Jarkko ei aiokaan ryhtyä.
IMATRAN poliittinen kriisi näkyy Aino Ylä-Jarkon mielestä tempoilevuutena palvelurakenteen muutoksia toteutettaessa sekä lyhytnäköisenä pikavoittojen metsästyksenä.
– Poliitikoiltamme puuttuu taito ottaa askelia taaksepäin, jos huomataan, ettei joku toimi. Maakunnallisessa yhteistyössä Imatra on kaivautunut poteroihinsa. Tämä ei kuitenkaan johdu kokoomuspoliitikoista, vaan ylemmästä poliittisesta demarijohdosta, Ylä-Jarkko lataa.
Oman ammattialansa, varhaiskasvatuksen tulevaisuus huolettaa Ylä-Jarkkoa. Organisaatiouudistuksissa on ollut kikkailun makua, henkilökunnan määrän säästöissä on menty liian pitkälle. Aluemallissa alueille on annettu näennäistä päätösvaltaa, mutta ei resursseja päätösten toteuttamiseksi.
– Imatran päivähoito on ollut aiemmin hyvää ja edistyksellistä. En pidä sitä enää sellaisena. Tämä puristus, jolla henkilöstöä vähennetään ja ryhmäkokoja kasvatetaan on tyhmää ja lyhytnäköistä politiikkaa.
TOIMIVAN päivähoidon Aino Ylä-Jarkko näkee ennen kaikkea perheiden palveluna.
– Apua ja tukea pitäisi saada oikeaan aikaan. Kaikilla perheillä ei ole kykyä ja välineitä selviytyä arjesta. Silloin tarvitsemme yhteiskunnan tukiverkkoja. Eikä tämä avun tarve kysy ihmisen asemaa, palkkatasoa tai koulutusta. Vanhemmat välittävät lapsistaan, meidän on tuettava heitä tässä.
Ylä-Jarkon mielestä kasvatuksen ja koulutuksen parissa työskentelevät pystyvät oman alansa ammattilaisina huomaamaan lasten ongelmat esimerkiksi oppimisen tai tunnehäiriöiden osalta hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
– Aikaisemmin kuin ne perheessä huomataan. Mitä aikaisemmin voimme antaa näissä asioissa apua, sitä suurempi kokonaissäästö tästä ennaltaehkäisevästä toiminnasta syntyy. Tämäkin pitäisi muistaa lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä tehtäessä.
JÄTTÄYTYMINEN politiikasta ja luottamustoimista ei ollut Aino Ylä-Jarkolle vaikeaa.
– Pääsin siitä yllättävän helposti irti. Työ on ollut minulle tärkeää, politiikka oli myös sitä. Mutta oma perhe ja sukulaiset ovat aina olleet etusijalla, unohtamatta omia harrastuksiani.
Yhden uuden harrastuksen Ylä-Jarkko on aloittanut saatuaan 60-vuotislahjaksi haitarin.
– Päätin opetella soittamaan sillä Metsäkukkia ja Kuolleet lehdet. Tavoite on, että tänä keväänä se onnistuu. Lapset vitsailivat, että varmasti Helsingistä löytyy joku eläkeläisten harmonikkakerho, johon pääset soittamaan, Ylä-Jarkko nauraa.
KUVATEKSTI
PEKKA HÖLKKI
Perjantai oli jäähyväisten hetki Aino Ylä-Jarkolle ja Rajapatsaan päiväkodin lapsille. Kuulumisten vaihtovuorossa Ylä-Jarkon kanssa on Marjaana Anttonen.
Maakunnallisessa yhteistyössä Imatra on kaivautunut poteroihinsa.
Aino Ylä-Jarkko