Kunnat ostavat sosiaalipalveluja yksityisiltä yli miljardilla eurolla

Nuorisokoti Lehtosara Oy syntyi paikkaamaan sosiaalipalveluissa olevaa aukkoa.

JYRI HÄNNINEN

KUNNAT OSTAVAT sosiaalipalveluita aiempaa enemmän yksityiseltä sektorilta. Kuntien ostopalveluihin käyttämä rahasumma on kolminkertaistunut vuodesta 1995 ja on nykyisin noin miljardi euroa vuodessa.

Kunnat ostavat etenkin erityispalveluita, kuten päihdehuoltoa, lastensuojelutyötä, palveluasumista ja vanhustenpalveluita.

Vuonna 1997 perustettu Lehtosara Oy on hyvä esimerkki yksityisestä sosiaalialan yrityksestä. Nuorisokoti Lehtosaralla on toimipisteet Lappeenrannassa, Imatralla ja Joutsenossa.

Lehtosara syntyi paikkaamaan sosiaalipalveluissa olevaa aukkoa, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Saara Lehtonen.

– Etelä-Karjalassa ei ollut ammatillista perhekotitoimintaa ja tarve oli ilmeinen. Vielä tuolloin sijaishoitoa tarvitsevia lapsia lähetettiin melko kauas maakunnasta.

Lehtosaraan on sijoitettuna tällä hetkellä 26 nuorta Etelä-Karjalasta ja Etelä-Suomesta.

VAIKKA LEHTOSARA on yksityinen yritys, sen toiminta perustuu julkiselle rahoitukselle. Tämä tarkoittaa toiminnan tiukkaa valvontaa, tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa ja myös suurta vastuuta.

Lehtosen mielestä yksityisen sosiaalialan yrityksen edut korostuvat joustavuudessa.

– Yksityisessä yrityksessä ei törmätä julkisen sektorin byrokratiaan. Kun kunnissa nousee esiin tarve ratkaista jokin uusi sosiaalialan pulma, yksityinen sektori voi etsiä siihen nopeasti vastauksia.

Yksityisten sosiaalipalveluiden kasvu on ollut nopeaa. Rahasampoja alan yritykset eivät Lehtosen mukaan ole.

– Normaalisti yhtiön tehtävä on tavoitella mahdollisimman suurta voittoa. Ala on siitä poikkeuksellinen, että jos tavoittelee vain voittoa, niin silloin ei tuota laadukkaita palveluita. Motivaatio yrittämisessä ei voi olla vain raha, vaan myös ihmisten auttaminen.

LAPPEENRANTA osti viime vuonna sosiaali- ja terveyspalveluita yksityiseltä sektorilta 18,7 miljoonalla eurolla. Tämän vuoden talousarviossa summan on laskettu nousevan 400 000 euroa.

Lappeenrannan kaupungin sosiaalipalveluiden johtajan Marja Kososen mukaan ostopalveluista päätetään aina tapauskohtaisesti.

– Mietimme, onko tarkoituksenmukaista tuottaa palvelu itse vai ostaa se yksityiseltä sektorilta. Ostopalvelua käytetään usein silloin, kun tarvitsemme erityistä hoivaa ja huolenpitoa, jota oma peruspalvelujärjestelmämme ei tarjoa, Kosonen sanoo.

Poliittisessa oikeistossa ostopalveluita on perinteisesti kannatettu vasemmistoa enemmän.

Stakesin kehityspäällikön Sari Kauppisen mukaan poliittiset voimasuhteet kunnissa eivät näytä kuitenkaan vaikuttavan ostopalveluintoisuuteen juuri lainkaan.

– Asiaa on tutkittu paljon juuri sen poliittisen luonteen takia. Syyt ostopalveluiden hankkimiseen ovat hyvin käytännöllisiä. Palveluita ostetaan yksityiseltä sektorilta, jos se on järkevää, Kauppinen sanoo.

YKSITYISET PALVELUT eivät ole rapauttaneet julkisten sosiaalipalvelujen rahoitusta. Ne ovat pikemminkin lisänneet palveluvalikoimaa.

– Tarvitsemme monimuotoisia palveluita. Asiakkaille on keskeistä, että he saavat tarvitsemansa tuen ja avun. He tuskin miettivät, kuka palvelun tuottaa. Kunhan palvelu on vain laadukasta ja hyvää, Kosonen sanoo.

Yksityiset sosiaalipalvelut työllistävät yli 70 000 ihmistä. Alan yrityksiä on yli kymmenentuhatta, valtaosa pieniä, vain muutaman ihmisen työllistäviä.

Alan liikevaihdon kasvu on ollut ripeää, mutta sitä hillitsee julkisen sektorin vahva rooli. Suuria markkinoita ei yksinkertaisesti pääse syntymään.

– Yksityisen sektorin nopea kasvu vaatisi radikaaleja muutoksia suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Sellaisia ei ole näköpiirissä, Kosonen sanoo.

Kunnat vastaavat Suomessa pääosin palveluiden järjestämisestä, ja ne päättävät myös niiden tuottamistavoista. Valtio voi kuitenkin ohjata kuntia tai asiakkaita käyttämään enemmän yksityisiä palveluita.

– Kotitaloudet käyttävät enemmän yksityisiä terveyspalveluita kuin kunnat. Palveluseteleillä, kotitalousvähennyksillä ja yksityisen päivähoidon tuella on edesautettu ihmisten mahdollisuutta valita palveluntuottajansa. Tällaisilla hankkeilla kehitystä voidaan tietysti ohjata.

YKSITYISTEN sosiaalipalveluiden päävalvontavastuu kuuluu lääninhallituksille sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Suomessa tehdään vuosittain 800–900 kantelua terveydenhuollosta.

Niistä toistaiseksi vain pieni osa koskee yksityisten tuottamia palveluita.

– Kaupungilla on vastuuhenkilöt, jotka valvovat sektoreittain ostopalveluita. Ostopalvelujen yleistyminen ja niiden valvonta on tuonut kunnillekin aivan uuden osa-alueen. Haasteita riittää, eikä toiminta ole aina ongelmatonta, Kosonen sanoo.

ES-ARKISTO/SARI PULLINEN

Kuvateksti

Lehtosara Oy:n toimitusjohtajan Saara Lehtosen mukaan yksityisen sosiaalialan yrityksen edut korostuvat joustavuudessa. – Yksityisessä yrityksessä voidaan muuttaa joustavasti palveluiden ja erikoisosaamisen rakennetta, eikä törmätä julkisen sektorin byrokratiaan, hän sanoo.

Kirjoittaja:
Jyri Hänninen