HANNU OJALA
LAPPEENRANTA. Lappeenranta oli jatkosodassa Suomen suurin tuntemattomien sotilaiden hautauskeskus. Sodan kestäessä Lappeenrannan lisäksi tunnistamattomia vaurioituneita ruumiita haudattiin lisäksi huomattava määrä Luumäelle ja Simpeleelle.
Toukokuun 6. päivänä 1944 Päämaja määräsi kaikki Karjalan kannaksen tunnistamattomat vainajat haudattavaksi Lappeenrantaan. Myöhemmin sinne on siirretty myös kertaalleen haudattuja vainajia.
Lääkintöneuvos Lauri Saarion tekemän selvityksen mukaan Lappeenrantaan haudattiin jatkosodassa 100 tunnistamatonta vainajaa. Sotilaiden lisäksi hautapaikan saivat Lappeenrannasta ilmapommituksissa tunnistamattomiksi tuhoutuneet työvelvolliset ja siviilit. Tähän ryhmään kuuluu Simolan pommituksen uhreja.
KESÄLLÄ 1944 Lappeenrannan kautta kulki tuhansien vainajien reitti kotiseurakuntiin. Alueella vainajia huolsi IV armeijakunnalle alistettu 13. Kaatuneiden evakuointikeskus. Se toimi 18.6. saakka Viipurin länsipuolella Tienhaarassa ja siirrettiin sen jälkeen Luumäelle, jossa arkutettiin ja haudattiin väliaikaisesti myös evakkomatkalla kuolleet siviilit.
Evakuointikeskus perusti Jääskeen ja Rapattilaan kaatuneiden kokoamiskeskukset. Kokoamiskeskukset toimivat noutopaikkoina ruumiskuljetuksille. Evakuointikeskus oli saanut käyttöönsä kolme kuorma-autoa.
Toiminnan alkaessa Luumäellä olivat arkut loppuneet kesken, joten 300 ensimmäistä ruumista jouduttiin hautaamaan ilman arkkua. ”Esimerkiksi 23.6. tuotiin junalla 215 ja autoilla 107 kaatunutta.”
Saarion mukaan ruumiit olivat pitkittyneiden kuljetusten takia huonossa kunnossa ja niiden käsittely oli vaikeaa.
HAUTOJA KAIVOIVAT Luumäellä 20 ilmasuojelumiestä ja 20 henkilötäydennyskeskuksesta määrättyä miestä. Tehtävästä suoriutumiseksi haudankaivamiseen määrättiin vielä henkilötäydennyskeskuksesta 15 miestä lisätyövoimaksi, ”mutta nämä lopettivat työnsä parin päivän jälkeen ja lähtivät mieluummin taistelujoukkoihin.”
Henkilötäydennyskeskuksessa odottivat rintamalle lähettämistä esimerkiksi uudelleen palvelukseen kutsutut vanhemmat ikäluokat ja rintamalta taaksepäin hakeutuneet ja sotilaspoliisien kiinniottamat karkurit.
Henkilöstötäydennyksinä IV armeijakunta sai kesäkuun viimeisellä viikolla 3 700 miestä ja täydennyspataljooniin siirrettiin vielä seuraavina viikkoina 6 450 aliupseeria ja miestä.
Samaan aikaan ja vastakkaiseen suuntaan Lappeenrannan kautta IV:n armeijakunnan kaatuneina yli 1 500 vainajaa. Näistä osa jouduttiin kuljettamaan arkuttamatta kalmanhajuisina kuormina. Kuoleman pelko ei voinut välttää kohtaamasta isäänsä.
Vanha Kuutostie kulki silloin läpi kaupungin.
AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT
– Saario Lauri: Kaatuneiden evakuointikeskusten toiminta talvi- ja jatkosodassa, Sotahistoriallinen aikakauskirja 5, Helsinki 1986 ja 8, Helsinki 1989
– Suominen Keijo: IV armeijakunnan huollon järjestelyt kesällä 1944 taisteltaessa VKT-asemassa, Sotahistoriallinen aikakauskirja 12, Helsinki 1993, http://users.tkk.fi/~jseppane/vkt.txt