Categories
Artikkelit

Kiihdytysautokuski lähtee liikennevaloista rauhallisesti

Kiihdytysajoon tarkoitetulla autolla pääsee varttimailin seitsemässä sekunnissa. Erikoisauto kuljetetaan kilpailupaikalle rekalla.

ARTTU MUUKKONEN

Saimaanharjulla sijaitsevassa varastohallissa lepäilee hurjannäköinen auto. Mustalla lasikuidulla katettu vuoden 1962 Chevrolet Bel Air ei välttämättä kerro vielä mitään, mutta kiihdytysajoja varten rakennetun auton tehot valaisevat lajiin vihkiytymättömällekin, mistä on kysymys.

– Moottori on 10,5-litrainen V8, tehoja lähtee 1 200 hevosvoimaa, ilokaasulla noin 1 800, auton omistaja ja kiihdytysajon kaksinkertainen Suomen mestari Timo Äikää, 38, luettelee.

Vertailupohjaksi: tavallisessa perheautossa moottori on yleensä parilitrainen, hevosvoimia irtoaa noin sata.

Mutta eipä tällä autolla ajella samoilla teillä perheautojen kanssa. Chevrolet kulkee ainoastaan kiihdytysradalla. Sellaisia Suomesta löytyy vain kaksi, Alastarolta ja Virtasalmelta.

– Onhan niitä lentokentällä ajettavia kisojakin, mutta harvassa on betonikaiteet, jotka pitää olla, kun tällaisella lähdetään viivalle. Jos auto lähtee käsistä, se menee muuten pitkälle.

Äikää aloitti kiihdytysajouransa reilut kymmenen vuotta sitten katukiihdytysautolla. Uuden auton hän hankki seitsemän vuotta sitten, jolla tuli kaksi SM-kultaa vuosina 2003 ja 2005.

– Silloin tuli kiintiö täyteen, olin saavuttanut riittävästi siinä luokassa, jossa ajoin.

Alkoi uuden auton rakentaminen. Kori tilattiin Yhdysvalloista, lajin emämaasta.

– Katselin netistä, että tällainen auto olisi mahdollista saada. Näitä ei ole kuin pari koko maailmassa, Jenkeissä pari kertaa vuodessa lomalla ja autokisoissa käyvä Äikää sanoo.

Parin vuoden aikana auto saatiin kaikkineen kasaan. – Kyllähän tähän kaikki rahat menevät, mitä tuleekin. Toisaalta, kun auto on valmis, ei rahaa kulu enää niin paljon.

Uusi auto on ulkoisesti valmis. Kiihdytysajossa tärkeintä ei ole tekniset osat, vaan säädöt, joilla autosta saadaan tehoja irti. Avainsana on kytkin sekä oikea-aikainen vaihteiden vaihtaminen.

– Kytkin pitää saada luistamaan sopivasti, ei liikaa. Kytkimen, moottorin ja kardaaniakselin pyörimisnopeuksia katsotaan tietokoneelta ja sitten taas säädetään.

Uusi auto on Äikään mukaan vielä kehityskaarensa alussa. Tällä hetkellä auto kulkee neljännesmailin eli karvan yli 400 metriä 7,5 sekunnissa. Maalissa vauhtia on 280 kilometriä tunnissa. Näistä luvuista pitäisi parantaa vielä alle seitsemään sekuntiin, jolloin maaliviivalla olisi nopeutta 320 km/h.

Äikään autossa on vankat turvakehikot. Nelipisteturvavyön lisäksi kuskia peittää kolmikerrosajoasu sekä kypärä. Istuinkin on erikoislaatua.

– Tässä on niskatuki ja turvakaari, jotka tukevat päätä. Lähtökiihdytyksessä ja jarrutuksessa kroppaan kohdistuu 2-3 g:n voima, joten jos pää ei ole kiinni omalla paikallaan, voi niska venähtää.

Kiihdytysajoa varten rakennetulla autolla ei voi ajaa kadulla, joten erikoisvehje kulkee kisapaikalle rekan perävaunussa. Vaunussa on kahden autopaikan lisäksi pienet asuintilat, koska kisaviikonloppuna tiimiin kuuluu viidestä kuuteen henkeä.

Hurjapäätä ei Äikäästä saa kaivettua esiin. Vauhti tuntuu mukavalle, mutta ainoastaan tasaisella maalla. Huvipuiston vuoristoradatkin ovat liian hurjia laitteita.

– Siviilissä ajan vanhalla diesel-Mersulla. Valoista lähdettäessä saa pitää kaasun rauhassa pohjassa, mutta silti jää muista jälkeen. Ei minulla ole tarvetta kaahailla, radalla saa ajaa tarpeeksi.

Kuvateksti

Timo Äikään kiihdytysauto kulkee kisapaikalle rekan perävaunun uumenissa. Moottori on 10,5-litrainen. Takarenkaat pitävät lämmetessään kuin liisteri. Turvakehikko suojaa kuljettajaa, jos auto lähtee käsistä. Rekan perävaunussa on kaksi nukkumaparvea.

Kuva: MIKA STRANDÉN

Kirjoittaja:
Arttu Muukkonen