Categories
Artikkelit

Sorakuopat pursuilevat roskia

Ympäristökeskus tutki Kaakkois-Suomen vanhat sorakuopat, joista joka kuudes kaipaa kunnostusta. Pahimmillaan jätteet makaavat pohjavedessä.

VIRPI KOIVISTO

MONI VANHA soranottopaikka on muuttunut laittomaksi kaatopaikaksi. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus tutki 616 pohjavesialueella tai sen vieressä sijaitsevaa sorakuoppaa Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Näistä yli puolet olivat roskaantuneita.

– Olin itsekin hämmästynyt roskien määrästä. Sorakuopista löytyi autonromuja, kodinkoneita, maalipurkkeja, akkuja, sohvia, pöytiä ja kaikkea mahdollista, ympäristögeologi Kristiina Nuottimäki luettelee.

Sorakuoppien laiton kaatopaikkakäyttö on harmillinen ilmiö, sillä sorakuopasta jos mistä haitalliset aineet pääsevät pohjavesiin.

Nuottimäki toimi tutkijana ympäristökeskuksen hankkeessa, jossa selvitettiin vanhojen soranottoalueiden käyttöä soranoton loputtua. Joka kuudes tutkittu sorakuoppa edellyttää kunnostusta. Suuri kunnostuksen tarve oli 14 sorakuopalla.

ROSKAANTUMISEN lisäksi tavallisia ongelmia olivat kuopan liian jyrkät reunat ja pohjavesilammikot. Jyrkät reunat estävät kasvillisuuden leviämistä sorakuoppaan.

– Kun kasvillisuutta ei ole, maaperä ei pysty puskuroimaan haitallisia aineita, joita sinne mahdollisesti tulee, Nuottimäki kertoo.

Lammikko muodostuu sorakuopan pohjalle, mikäli maata on kaivettu alle pohjaveden tason. Lammikon kautta pohjaveteen pääsevät suoraan esimerkiksi sadeveden mukana kulkevat happamoittavat aineet ja pienhiukkaset.

Räikeimmissä tapauksissa tällaisiin pohjavesilammikoihin on upotettu jätteitä.

Etelä-Karjalan sorakuopissa pohjavesilammikoita näkee vähemmän kuin Kymenlaaksossa. Tämä johtuu siitä, että rannikkoseudulla pohjaveden päällä on maakerrosta vain muutamia metrejä, kun taas Etelä-Karjalassa sorakerroksen paksuus voi olla 10–15 metriä.

YMPÄRISTÖKESKUS pitää ongelmallisena sitä, että joillekin sorakuopille pääsee kuka tahansa ajamaan autolla. Tällöin muun muassa laiton roskien kuskaaminen kuoppaan helpottuu.

Varsinkin syrjäseuduilla sorakuoppia käytetään mopo- tai ampumaratoina. Ajelu estää kasvillisuuden leviämistä, hauleista taas voi liueta lyijyä pohjaveteen.

KAAKKOIS-SUOMEN ympäristökeskuksen hydrogeologi Jyrki Tossavainen kuvaa sorakuoppien kunnostamista päättymättömäksi työmaaksi.

Sorakuopan kunnostamisen vastuu on ensisijaisesti sen sotkijalla, sitten maanomistajalla. Erityisen hankalaa on saada kunnostettua kuoppia, jotka ovat monen ihmisen yhteiskäytössä, ja joiden vastuuhenkilö ei ole oikein selvillä.

– Suurin ongelma ovat isojen asutustaajamien lähellä sijaitsevat soramontut. Ne koetaan kakkosluokan maa-alueiksi, jonne saa muka kipata kaikenlaista, Tossavainen ihmettelee.

– Se olisi ihmisten hyvä muistaa, että kun suojellaan pohjavettä, suojellaan nimenomaan ihmisen elinmahdollisuuksia.

YMPÄRISTÖKESKUS teki laajan sorakuoppaselvityksen vuosina 2001–2006. Seuraavaksi keskus aikoo etsiä vanhoista soranottopaikoista pilottikohteita, joiden kunnostuksessa ja tulevan käytön suunnittelussa se aikoo olla merkittävänä apuna.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kuvateksti

Näkymä vanhasta soranottopaikasta Joutsenon Pappilankankaalla. Kuoppa kätkee sisäänsä muun muassa puoliksi romahtaneen varastohallin, autonromun, tynnyreitä, rautasänkyjä ja maalipurkkeja. Ympäristökeskuksen mukaan kuopan kunnostustarve on suuri.

Kirjoittaja:
Virpi Koivisto