Hirmumyrskyn rytinää ja pauketta seurasi aavemainen hiljainen tovi

Hirmumyrsky Heidi runteli Imatran aluetta puoli vuosisataa sitten. Rakenteilla olleen Kolmen Ristin Kirkon pappila sai myös osansa kaatuneista puista. Kolme henkeä hukkui myrskyävällä Immalanjärvellä.

TENHO TIILIKAINEN

IMATRA. Kaukopään kankaalla asunut Kyösti Peippo seurasi kotinsa ikkunasta vuoden 1957 hirmumyrskyn riehumista. Suuret puut kaatuivat juurineen tai katkesivat tyvestään kuin tulitikut kaikkialla talon ympärillä.

– Myrskyä kesti runsaan varttitunnin. Sen jälkeen oli täysin hiljaista, aavemaisen hiljaista. Vasta vähän myöhemmin alkoi kuulua autojen ja puiden raivaamisen ääntä, Peippo kertoo.

Unikeon päivänä, tasan 50 vuotta sitten raivonnut kesämyrsky aiheutti laajaa tuhoa Imatran ja Ruokolahden alueella. Pahinta tuho oli juuri Kaukopään ja Immolan kankailla. Metsää kaatui tuhansien hehtaarien alalta, rakennuksia vaurioitui kaatuneista puista tuulen voimasta. Myrsky vaati myös kolmen veneilijän hengen Immalanjärvellä.

Myrsky osui lauantaiksi, aivan kuten vuoden 1972 heinäkuun kesämyrskykin, vieläpä lähes samaan kellon aikaakin, iltakuuden jälkeen. Onneksi kesän 1957 myrsky tuli viikon ”etuajassa”, viikkoa myöhemmin myrsky olisi iskenyt kesken kesän suurtapahtuman Immolan maatalousnäyttelyn.

MYRSKYN aikaan 18-vuotias Peippo oli ikätovereidensa kanssa uimassa Immalanjärvellä varuskunnan rannassa, ns. Immolanrannassa. Peippo sanoi kavereidensa kanssa katsoneen hirmumyrskyn nousemista.

– Katselimme aikamme mustia pilviä ja myrskyn kehittymistä, sitten lähdimme ajamaan polkupyörillä kotiin niin nopeasti kuin pääsimme.

Peippo ehti kotiinsa Kaukopään kankaalle juuri myrskyn iskiessä päälle.

– Näin ikkunasta Rautionkylään päin kuinka puut alkoivat taipua luokille ja kaatua sekä katkeilla. Meteli ja kohina oli valtava. Puita kaatui talojen ympäriltä useita. Sen talon pihassa, jossa asuimme oli yksi todella suuri mänty, joka kuitenkin säästyi myrskyssä.

Myrskyn mentyä ohi Peippo lähti monien muiden tavoin ulos katsomaan tuhon laajuutta. Joka puolella oli kaatuneita puita, kaikki vähänkin irrallaan ollut oli lentänyt ties minne. Kattopeltejä oli metsässä tai pikemminkin entisessä metsässä.

– Oikein sitä säikähti kun huomasi, että Saimaanhovikin näkyi Kaukopään kankaalle. Metsä oli siitä välitä laossa.

PEIPPO oli aikaisemmin ostanut itselleen kameran ja harrasti jonkin verran valokuvausta. Hän ikuisti myrskyn jälkiä tuoreeltaan ensin kotitalon katolta, mutta mieli päästä vähän korkeammalle kuvaamaan.

Vieressä olleen Kolmen Ristin Kirkon kellotapuli oli houkutteleva vaihtoehto. Kirkon rakentaminen oli vielä osin kesken ja kellotapuliin johtivat vain väliaikaiset tikkaat.

– Koska oli lauantai-ilta niin kukaan ei ollut edes vahtimassa torniin pääsyä. Olihan siinä tietysti pääsy kielletty -lappu, mutta se ei minua pidätellyt. Kellotornin kelloaukoista kuvasin sitten tuhoa vähän joka suuntaan.

Peipolla on edelleen myrskykuvat tallella, niin on myös silloinen kamerakin, kuuskuutosta filmiä polttava Yashica C.

TENHO TIILIKAINEN

KYÖSTI PEIPPO

Kuvatekstit

Kolmen Ristin Kirkon edustan männyt ovat ehtineet kasvaa 50 vuodessa tukkipuun mittoihin. Kyösti Peippo muistaa hyvin millainen kirkon ympäristö oli myrskyn jälkeen 50 vuotta sitten.

Myrsky kaatoi useita suuria puita Kolmen Ristin Kirkon viereen rakenteilla olleen pappilan päälle.

Heidi-myrsky kaatoi paljon metsää Imatralla ja Ruokolahdella kesällä 1957. Kaukopään kangas Kolmen Ristin Kirkon läheisyydessä oli yksi eniten runnelluista kohteista.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen