ANSSI SILVENNOINEN
UPM-Kymmene-konsernin puolivuosikatsauksen julkistaminen ei suuremmin hetkauttanut normaalia eloa Kaukaan tehtailla. Porisevan sellutehtaan naapurissa sijaitsevan rakennuksen uumenissa oli raukea tunnelma, kun samaan aikaan konsernin johto esitteli numeroliuskojaan Helsingissä.
Jari Laihanen, 48, ja Tuomo Lintumäki, 45, puursivat tavanomaista työpäiväänsä eteenpäin selluprosessin valvomossa. Tieto UPM:n tulosparannuksista nosti miesten kulmakarvoja, mutta riemunkiljahduksiin jermut eivät äityneet.
– Ehkä niitä irtisanomisia ei tule ihan niin paljon, jos konsernilla menee hyvin, Laihanen virnisti.
Paperiteollisuus ja irtisanomiset ovat kulkeneet viime vuosina käsi kädessä. Kannattavuuden kasvattamisen nurjat puolet kääntyvät edelleen heti esille, kun rahasta puhutaan.
Väki on vähentynyt myös Kaukaalla. Kannattavuusohjelman alkaessa tehtaalla työskenteli noin 1 250 ihmistä, kun ensi vuoden lopulla alueella käyskentelee jotakuinkin 900 työntekijää.
Työkaverien irtisanomisia ja eläkeputkeen ohjauksia on Laihasen mukaan pyritty käsittelemään huulenheiton varjolla.
– Niistä asioista puhuttaessa hirtehishuumori kukkii ja musta huumori lentää. Toisaalta ihmiset unohtavat aika äkkiä ikävät asiat. Sopeutuvat jokainen elämään miten taitavat.
Valvomon miehiltä löytyy ymmärrystä tehtaan johdolle. Kannattavuusohjelman toteutus ei ole ollut lähellekään yhtä jyrkkä kuin tehtaalaiset pahimmissa peloissaan muutama vuosi sitten odottivat.
– Tilanne on hoidettu meillä ihan inhimillisesti. Ikävä juttu se oli kyllä niille, jotka olisivat halunneet täällä jatkaa. Eläkeputkeen päässeet eivät sentään joutuneet putoamaan ihan tyhjän päälle, Laihanen sanoo.
– Eikä tässä auta murehtimaan jäädä. Irtisanomisille ja eläkeputkille ei mitään mahda, jos ne ovat tullakseen, Lintumäki tuumaa.
Muutoksista huolimatta, tai juuri niiden vuoksi, valvomon väki on varsin luottavainen Kaukaan tehtaiden tulevaisuuteen. Yksi syvä helpotuksen huokaus pääsi, kun UPM ja Lappeenrannan kaupunki tekivät investointipäätöksen noin 250 miljoonan euron voimalaitoksen rakentamisesta.
– Uusi kuorikattila turvannee sen, ettei meille ainakaan ole Voikkaan kohtaloa luvassa, Lintumäki sanoo.
Usko tulevaisuuteen on vahva. Molemmat miehet luottavat työskentelevänsä tällä hetkellä eläkevirassaan.
– Ei hommat täältä lopu, vaikka puun tulo Venäjältä lakkaisi täysin puutullien takia. Ei tätä toimintaa ole laskettu Venäjän varaan, Laihanen virkkoo.
Konsernin miljardien rahamäärät ovat viime kädessä ihmisen kokoisten tulosyksiköiden tuottamia. Nuijamaalta kotoisin oleva Laihanen on puurtanut Kaukaalla hommia 27 vuotta. Tehtaalaisena yhteiskunnan rakennemuutoksen on huomannut selvästi.
– Meidän ikäiset ovat joutuneet totuttelemaan nykyisiin jatkuviin muutoksiin, kun elimme 70- ja 80-lukujen rauhalliset ajat. Stressaavaa se on, oli muutos iso tai pieni. Nuoremmille sopeutuminen on luontevampaa, kun he ovat olleet nopeassa kehityksessä mukana alusta alkaen, Laihanen tuumii.
Valvomolaisten sivulauseet kertovat, että Kaukaalla tiedetään koko porukan olevan samassa junassa. Mammuttikonsernin linjanvetoja ei tehdä lappeenrantalaisten näkökulmasta.
Laihanen näkee suuryritysten rahan keruun luonnollisena asiana, joka kuuluu nykypäivän markkinatalouteen.
– Rahan liikkuminen on vapautunut. Se määrää pelin hengen. Metsäteollisuudelta ei tule tänä päivänä suhteessa koko yhteiskunnalle yhtä paljon hyvää kuin ennen. Tulot ja menot höylätään niin, että omistajien tulot maksimoituvat. Yksi tehdas on pieni palanen isossa paketissa.
– Hyvä että hyvin menee. Hirveästi on ainakin töitä tehty. Ihan positiivissa tunnelmissa tässä tulevaisuuteen katsotaan, Lintumäki summaa Laihasen jykevän pohdiskelun.