Ilona Rannan suuri hetki koittaa

Lappeenrantalaisjuoksijan tähtäimessä on kauden ensimmäinen nappijuoksu. Vauhtia riittää, mutta juoksurytmi on nakuttanut riitasointuja koko kauden.

ANSSI SILVENNOINEN

LAPPEENRANTA. Aikamatka lauantai-iltapäivään. Kalevan kisat ovat täydessä vauhdissa. Peruskorjatun Kimpisen katsomot ovat väärällään katsojia. Lämmin kesäaurinko hellii paikallaolijoita.

Kello on 17.20 ja naiset ovat ryhmittyneet 400 metrin aitajuoksun loppukilpailun lähtöpaikoille. Finalistien joukossa lähtötelineisiin kyyristyy lappeenrantalainen, jonka urheilu-uran yksi kohokohdista käynnistyy starttipistoolin pamauksesta.

Tuo juoksija on Lappeenrannan Urheilu–Miesten Ilona Ranta, jonka tavoitteena on voittaa kotikisoissaan Suomen mestaruus ja saavuttaa samalla paikka Osakan maailmanmestaruuskilpailuihin alittamalla B-raja 56,50.

Ennusmerkit ovat hyvät. Ranta on saavuttanut ennenkin tavoitteitaan juuri Kimpisellä. Edellisten kuuden vuoden aikana Ranta on juossut neljästi kauden parhaan aikansa päämatkallaan sinisellä radalla. Kotiradassa on taikaa.

– Kannustus tuo täällä ihan mielettömän fiiliksen. Katsomo on täynnä tuttuja. En tiedä johtuuko se siitä, että tämä on miun kotikenttäni, mutta parhaat eliittikisatkin tuntuvat olevan aina täällä.

– Kimpisen katsojat tuntevat lajit ja täällä kannustetaan kaikkia: meteliä on koko ajan. Monissa muissa paikoissa taputetaan vain Tero Pitkämäelle ja hänellekin vain silloin, jos heittää hyvin, Ranta puntaroi.

24-vuotias juoksija aloitti yleisurheilutaipaleensa viisivuotiaana LUM:n urheilukoulusta. Puuhapaikkana toimi sama stadion.

– Ihan ensimmäinen muistikuvani Kimpisestä on, kun toimme äidin kanssa isosiskon tänne. He olivat lähdössä suurkisoihin. Rupesin sanomaan että mie haluan kanssa mukaan, kun näin että niillä oli mielettömän hauskaa, Ranta hymyilee.

Innostus vei mukanaan. Rannan lahjakkuus näkyi myöhemmin muun muassa Porin alle 17-vuotiaiden SM-kisoissa, joissa hän oli yksi neljästä tuplamestarista. 300 metrin voittaja päätti osallistua myös samanmittaiselle aitamatkalle, josta tulikin kultaa.

– Aidat menivät niin hyvin, että pitää jatkossa pohtia aitakilpailuja lisää. Ennätys parani lähes kahdella sekunnilla, tuolloin 16-vuotias Ranta ihmetteli.

Pohdiskelu johti siihen, että päämatkaksi valikoitui pian 400 metrin aidat.

– Alunperin lähdimme juoksemaan ratakierrosta juuri nopeuden kautta. Huippuvauhti piti saada ensin riittäväksi. Nyt Ilonan nopeusominaisuudet ovat hyvällä tasolla. Tästä eteenpäin painopiste siirtyy nopeuskestävyyteen ja lajitaitoon, kertoo valmentaja Markus Iitiä, jonka mukaan Rannan vahvuus on ”hirveän räjähtävä” voimantuotto.

Ranta on hakenut Osakan B-rajan alittamista koko kauden. Viimeisin yritys oli Ruotsin Karlstadtissa, jossa Ranta juoksi tuulisissa oloissa uuden ennätyksensä 56,72.

– Näin on käynyt ennenkin. Jostain syystä tykkään jättää rajojen rikkomisen aina viime tinkaan. Saapahan ainakin tuo valmentaja jännittää, Ranta virnistää ja vilkaisee Iitiää.

Iloinen juoksija kuitenkin vakavoituu nopeasti. Tosiasiassa rajan metsästäminen on ollut Rannalle hämmentävää tasapainoilua.

Ranta on paukuttanut tänä kesänä uudet omat ennätyksensä sileillä 100, 200 ja 400 metrillä. Vauhdin kasvu on kuitenkin sekoittanut aitomisen.

– Nyt juokseminen on sitä, että yritän vain sovittaa askelta aitojen väliin.

– Aikatavoitetta en ole miettinyt 56,50 pidemmälle. Se tulisi jo sillä, että rytmit osuisivat kohdalleen. Kun joskus vielä pääsisin oikeasti juoksemaan aitojen väliä, niin… Ranta sanoo, mutta jättää lauseen kesken.

Kisaraja on jyskyttänyt takaraivossa välillä liikaakin.

– Lapinlahden eliittikisoissa sitä mietti vain, että nyt juokset sen, mutta eihän aika ainakaan sitä jankkaamalla tule, Ranta tuumaa.

Hyvästä kunnosta ja kotikenttäedusta huolimatta Rannan haaste on Kalevan kisoissa melkoinen.

Ennätyksestä tulisi lohkaista yli kaksi kymmenystä, vaikka luvassa on soolojuoksu. Ykköshaastajan, Kuivasjärven Auran 18-vuotiaan Kristiina Aunon, tämän kauden paras aika on lähes neljä sekuntia Rannan parasta heikompi.

Kaiken kukkuraksi Ranta myöntää, ettei ole koskaan ollut erityisen michaeljohnsonmainen yksinjuoksija.

– Yksin juostessa ehtii miettimään liikaakin kaikenlaista. Toivottavasti katsojia tulee paljon ja meteli on kova. Se kyllä korvaisi kovan kirittäjän.

Kirjoittaja:
Anssi Silvennoinen