LIISA KUKKOLA
SARI PULLINEN
Helsingin kaupunginorkesterin ykkösviulisti ja konserttimestari Pekka Kauppinen aloitti Alakylän musiikkiluokalla 1975. Hänen instrumenttinsa oli jo tuolloin viulu. Hän soitti myös pianoa.
– Hyviä ovat koulumuistot. Se oli oiva paikka musiikkiharrastukselle, ei tarvinnut hävetä. Tärkeä innostaja oli musiikinopettajani Eeva Nuutinen, Kauppinen muistelee.
Koulupoikana musiikin opiskelu ei tuntunut työläältä.
– Aina oli ilo laulaa. Paljon siellä laulettiinkin.
Kauppinen päätyi ammattimuusikoksi. Ajatus siitä kasvoi pikkuhiljaa. Nyt hänen työnsä on pääasiassa viulun soittoa.
– Olen orkesterin ykkösviulun äänijohtaja, esimiesasemassa orkesterihierarkiassa.
Kauppinen asuu Helsingissä ja tulee musiikkiluokkien juhlaan innostuneena. Hän myös soittaa juhlaorkesterissa.
– Olen utelias näkemään vanhoja tuttuja, minulla kun ei ole enää muuten siteitä Lappeenrantaan.
Lappeenrantalainen Mari Routti kävi musiikkiluokkia vuodesta 1979 lähtien peruskoulunsa päätökseen saakka.
– Musiikinopetus oli perusteellista ja linjakasta, kun sitä näin jälkikäteen arvioi, Lappeenrannan kaupungin kouluviraston opetuspäällikkönä työskentelevä Routti kertoo.
Hän soitti viulua ja pianoa koulussa ja Lappeenrannan musiikkiopistossa.
– Joinakin vuosina oli niin pitkiä päiviä, että olin kotona Kivisalmessa vasta iltakahdeksan jälkeen. Koulussa musiikkitunneilla oli mukavaa, sillä opetus oli monipuolista ja kuorolaulu nautittavaa. Pitää myöntää, että opiston puoli kävi toisinaan työstä.
Alakoulussa Routtia opetti ”sopivan rento” Juha Penttilä ja yläkoulussa ”vaativa” Kari Pettinen.
– Penttilä vei meitä Armilan sairaalaan laulamaan joululauluja ja Pettinen leirikouluun Tallinnaan, jossa lauloimme kirkossa.
Routille oli alusta asti selvää, ettei hänestä tule muusikkoa.
– Opinnoista oli hyötyä, kun hain opettajankoulutuslaitokseen, ja paljon iloa luokanopettajana. Nykyisessä työssäni olen vastuussa musiikinopetuksen tavoitteista.
Routti soittaa yhä pianoa kotonaan, mutta viulu on jäänyt.
– Alakylässä on klassiseen musiikkiin orientoitunut tyyli. Sillä painotuksella hioutuu helmiä.
Vaikka hakemalla hakisi, ei säveltäjä Mauri Suménin löydä yhtään ikävää koulumuistoa vuosilta 1974-1978 Alakylän koulun musiikkiluokilta.
– Se on ainoa koulunkäyntijakso, johon haluaa palata. Siihen ei liity mitään ikävää, Penttilän Eeva oli mukava opettaja ja luokkakaverit kivoja, Mauri Sumén muistelee.
Muun muassa elokuvasäveltäjänä tutuksi tullut Sumén on säveltänyt Alakylän musiikkiluokkien juhlakonsertin juhlakantaatin. Tunteellinen siili on sävelletty lapsikuorolle ja juhlaorkesterille.
– Lähdin liikkeelle Alakylän vinkkelistä. Halusin, että musiikin sävelkieli olisi haasteellista, muttei liian vaikeaa, Mauri Sumén sanoo.
– Oli selvää, että suomalaista tekstin pitäisi olla, ja sitten käsiin sattui suomalaisia eläinrunoja.
Kirsi Kunnaksen Tunteellisen siilin ja Vanhan vesirotan lisäksi laulusarjassa on Tuulia Ahon Kettu Gennadi ja Ilpo Tiihosen Sikojen rakkaus.
– En nyt muista, näinkö koskaan koulun pihalla siilien liikkuvan – mutta mahdollista se olisi ollut, Sumén sanoo.