MATTI SAARELA
ETELÄ-KARJALAN kunnat pystyvät takaamaan vesijohtoverkojensa toiminnan myös kriisitilanteissa. Tilanne on kaikissa maakunnan kunnissa joko hyvä tai erinomainen.
– Olemme pitäneet valmiusharjoituksia vuosittain. Ne ovat vauhdittaneet meidän investointejamme. Harjoituksista saatujen kokemusten perusteella hankkeita on ollut helppo perustella myös päättäjille, osastopäällikkö Vesa Roiko-Jokela Savitaipaleen kunnasta kertoo.
Roiko-Jokelan mukaan Etelä-Karjalassa on erinomaiset pohjavesivarat. Missään kunnassa riskialtis pintavesi ei ole pääasiallisena raakavesilähteenä.
Etelä-Karjalan pohjavesivarat ovat myös laadultaan hyviä.
– Meillä uuden pohjavedenottamon veden laatu on paras mahdollinen. Vettä voi pumpata kunnan verkkoon sellaisenaan. Edes sen happamuutta ei tarvitse säätää kalkilla, Roiko-Jokela kertoo.
Lappeenrannan kaupungin vesilaitos tekee Saimaasta, Sunisenlahdesta pumpatusta järvivedestä Huhtiniemen alueella imeyttämällä tekopohjavettä. Lisäksi sillä on vedenottamo Ilottulassa.
Imatralla Immalanjärven pumppaamo toimii enää vain varajärjestelmänä ja kaupungin vesilaitos käyttää normaalisti lähes pelkästään pohjavettä. Tärkein raakaveden lähde on Hiekkoinlahdessa sijaitseva pohjavesipumppaamo.
Imatran, Joutsenon, Ruokolahden ja Rautjärven aseman seudun vesijohtoverkot on yhdistetty valtion vesihuoltotyönä toisiinsa. Näin on saatu aikaan moninkertaisesti varmistettu systeemi kaikissa neljässä kunnassa. Simpeleen turvana on kaksi erillistä vedenottamoa.
Samalla tavalla oman vedensaantinsa on turvannut myös Lemi, jonka vesilaitoksen verkko on yhdistetty putkella Lappeenrannan verkkoon.
– Tosin sitä ei ole vielä koskaan tarvittu, Lemin kunnanjohtaja Simo Luukkanen kertoo.
Ympäristökeskuksen keräämien tilastojen mukaan Etelä-Karjalan tilanne on poikkeuksellisen hyvä. Koko maassa vesilaitosten raakavedestä vain puolet on pohjavettä tai tekopohjavettä.
Ympäristökeskus epäileekin, että vedensaanti saattaa Suomessa häiriintyä kriisitilanteissa. Ympäristökeskuksen mukaan tällaisen kriisin voivat aiheuttaa sekä pitkään kestänyt kuivuus että tulvat.
– Ongelma on lähinnä siinä, että meillä on monta vesilaitosta, jotka toimivat vain yhden vesilähteen varassa. Jos kunnan ainoalle raakavesilähteelle sattuu jotakin, ollaan heti pulassa, yli-insinööri Klaus Munsterhjelm kertoo.
Munsterhjelmin mukaan pilaantuneen veden tai kemikaalien saastuttama vedenottamo on käyttökelvoton, oli kysymys sitten pohja- tai pintavedestä.
– Pohjavedet ovat kuitenkin yleensä paremmin suojassa, kun se on tuolla maan sisällä, hän jatkaa.
Vain Ylämaan kunnan vesilaitos toimii Etelä-Karjalassa yhden vedenottamon varassa. Kunnanjohtaja Esko Hämäläisen mukaan kunnan vesilaitoksen kriisivarmuus muuttuu kuitenkin jo muutaman viikon kuluttua kriittisestä erinomaiseksi, kun uusi pohjaveden vedenottamo otetaan käyttöön.
– Uuden vedenottamon tuotto on tuhat kuutiometriä vuorokaudessa, kun meidän kulutuksemme on noin 200 kuutiometriä vuorokaudessa. Lisäksi 400 kuutiometriä vuorokaudessa tuottava vanha vedenottamo jää varalle, Hämäläinen kertoo.
Hämäläisen mukaan vuosituhannen alun kahden erityisen kuivan vuoden aikana veden pinta Ylämaan pohjavedenottamossa laski jo huolestuttavan alas.
– Jouduimme silloin tekemään suunnitelmat veden kuljettamisesta tankkiautoilla. Onneksi niitä ei tarvinnut toteuttaa, hän myöntää.
Parikkalassa on kuntaliitosten jälkeen peräti viisi pohjavedenottamoa. Parhaillaan siellä on käynnissä rakennustyöt, joilla uuden Parikkalan suurkunnan verkot yhdistetään toisiinsa.
– Esimerkiksi entisen Uukuniemen kunnan verkko liitetään pian Marjakankaan vedenottamon piiriin, vesilaitoksen työnjohtaja Pekka Saukkonen kertoo.
Parikkalassa tärkeimmän Heralammen vedenottamon antoisuus on peräti pari tuhatta kuutiometriä vuorokaudessa.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Lappeenrannan vesilaitos valmistaa tekopohjavettä Huhtiniemessä. Lisävarmuutta vesihuoltoon saadaan, jos ja kun kaavailtu kuntaliitos toteutuu. Silloin Lappeenranta voi hyödyntää myös Joutsenon runsaita pohjavesivaroja.