ANNE KOKKONEN
TAIPALSAARI. Jauhialantiellä epäilyttää. Kirjolohentiellä pelottaa. Kuhatiellä iskee paniikki. Totta sen täytyy olla: neutronipommi on pudonnut!
Niin paljon eri vuosikymmenten talosuosikkeja pihat täynnä patioita, grillikatoksia ja koirankoppeja. Niin paljon polkupyöriä, autoja, veneitä, ja niin vähän ihmisiä. Saimaanharju ei todellakaan ole parhaimmillaan syyskuisena keskiviikkona ennen lounasaikaa.
NIIVAN kaupan ilmoitustaulun mukaan kylässä kyllä sattuu ja tapahtuu. Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahvila ja nuorten yökahvila pitävät oviaan auki, ompelija, hieroja sekä kakuntekijä tarjoavat palveluksiaan. Urheilukentällä juostaan ja hypitään, lapsille järjestetään juhlat.
Oikea lasten paratiisi tämä Etelä-Karjalan kuuluisin nukkumalähiö. Kesät puljataan Saimaassa Konstunrannan hietikoilla, ja talvisin hypätään mäkeä hyppyristä. Edes yläkoulun takia ei tarvitse lähteä Ankeriaantietä edemmäksi.
Ilmankos pienistä harjulaisista kasvaa yhteiskuntaa pystyssä pitäviä toisen polven insinöörejä, ekonomeja ja sairaanhoitajia. Nyt jo kolmaskin sukupolvi taapertaa Rautupolkua pitkin kohti leikkikenttää.
– KYLLÄ kai täällä on aina tämmöistä päivällä, leikkikentältä palaavat perhepäivähoitajat Rauni Korppi ja Marja-Leena Ahonen arvelevat. Vai olisiko porukkaa ollut ennen liikkeellä enemmän?
1970-luvun lopulla saimaanharjulaistuneet Korppi ja Ahonen kehuvat kilvan kotiseutuaan. Harjulla on rauhallista ja turvallista, luonto on lähellä, eikä palveluja tarvitse etsiä matkojen takaa.
– Palvelut myös pelaavat, Korppi ja Ahonen tähdentävät. Tuoreena esimerkkinä voidaan mainita vaikka Konstun äskettäin parantunut päivähoitotilanne.
Hiljainen Konstu tahtoo aina unohtua, kun Saimaanharjusta puhutaan. Runsaan 20 vuoden aikana vakiintunutta rauhaa eivät riko enää edes betonimyllyt tai paineilmakompressorit.
– Ei täällä tapahdu mitään, vakuuttavat Anu Lääveri ja Pavel Peder tyytyväisinä. Kuulemma aivan erinomainen paikka etenkin lapsiperheille.
Lääveri ja Peder viettävät vapaapäiväänsä pihahommissa. Istutusten ulkonäöstä päätellen harrastukset ovat samoja myös muualla naapurustossa.
Konstulaiset, kuten muutkin harjulaiset, juurtuvat nopeasti paikoilleen.
Vakiväki siirtää muuttokuormiaan Saimaanharjun sisällä sen mukaan, minkä kokoista omakotitaloa tai rivitaloasuntoa milloinkin tarvitaan. Saatavuus ei ole ongelma: valinnanvaraa riittää.
LAPPEENRANTALAINEN Marko Taipale on seurannut saimaanharjulaisten edesottamuksia kesäkuusta saakka Taipalsaaren sairaalan talonmiesten apupoikana. Harju on kylään muuttaneen siskonkin mielestä ihan jees, mutta Taipaleen oma tulevaisuus on muualla.
– En minä näihin hommiin jää, kun on koulutus rakennuspuolelle.
Taipalsaarentien toisella puolella työskentelevä Tanja Vehmasvaara sen sijaan tuntee olevansa Harjulla joka suhteessa kotonaan. Rantaravintola Stuju antaa leivän, ja vapaa-aika kuluu mukavasti lähiseudun luonnossa.
– Olen ollut niin tyytyväinen tähän kaikkeen kahdeksanvuotiaan tyttärenikin takia. Mitään huonoja puolia ei ole tullut vastaan, vaikka olen asunut Saimaanharjulla jo vuodesta 1989 lähtien.
Vehmasvaara lenkkeilee koiransa kanssa mielellään Saimaanharjun rantapoluilla. Jossain vaiheessa vastaan ovat varmasti tulleet Esa Lähteenaro ja labradorinnoutaja Dino, innokkaita liikkujia molemmat.
– Parempia lenkkimaastoja ei ole missään. Kun taloissa vielä on isot tontit, niin mikäpä on koirien kanssa ollessa.
Lähteenaro on asunut Konstussa jo 14 vuotta, eikä aio muuttaa pois kuin pakon edessä. Saimaanharjulla näet yhdistyvät taajaman ja maaseudun parhaat puolet.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvatekstit
Esa Lähteenaro ja nelivuotias Dino tekevät kymmenen kilometrin lenkin joka toinen päivä.
Pavel Peder ja Anu Lääveri viihtyvät omalla tontillaan.
Marko Taipale tarkkailee Saimaanharjua ulkopuolisena.
Tanja Vehmasvaara arvostaa alueen turvallisuutta.