URPO LAANINEN
Keskustelu Nuijamiehen ja Kino-Aulan suojelusta pääsee alkamaan toden teolla. Tekninen lautakunta saa keskiviikkona eteensä Pormestarikorttelin asemakaavan muutosesityksen, josta kaikki suojelumerkinnät on poistettu.
Lautakunnalla on käytössään syyskuun lopussa valmistunut Pormestarikorttelin rakennuskulttuuriselvitys. Sen mukaan elokuvateattereiden suurimmat arvot ovat sisätiloissa.
Selvityksen mukaan molemmat elokuvasalit auloineen tulisi säilyttää niiden historiallisten ja arkkitehtonisten arvojen takia. 1950-luvun elokuvasaleja on säilynyt Suomessa vain muutamia.
Parhaiten säilyneitä ovat Espoon Kino Tapiola, Vaasan Kino Ritz ja Imatran Bio Vuoksi. Nuijamies on osa suomalaisen elokuvakulttuurin kukoistuskautta. Se oli aikanaan teknisesti ja toiminnallisesti edistyksellinen. Nuijamies on keskeinen myös Valtakadun katumiljöössä. Julkisivu tulisi selvityksen mukaan säilyttää.
Kino-Aula edustaa 1930-luvun elokuva-arkkitehtuuria, joka sekin on varsin harvinaista.
Pormestarikorttelin kahteen muuhun arvorakennukseen, Saimaanlinnaan ja Viljelytaloon, ei kohdistu nyt erityisiä purkamis- ja muutospaineita. Kassatalon yleisilme pitäisi selvityksen mukaan korjauksissa säilyttää. Sen sijaan 1970-luvun lopulla valmistunut Etelä-Karjalan osuuspankin talo sietää hyvin lisärakentamista.
Kulttuurihistoriallisen selvityksen laativat Pöyry Environment Oy:n Lappeenrannan toimisto ja Postuumi Ky.
Pormestarikorttelin rakennusoikeutta on asemakaavaehdotuksessa nostettu 9 550 kerrosneliöstä 19 150 kerrosneliömetriin. Siinä ovat mukana Saimaanlinnan ja Viljelytalon käytössä jo olevat oikeudet. Uutta rakennusoikeutta on 4 900 kerrosneliötä.
Asemakaavan muutos mahdollistaa asuin-, liike- ja toimistorakennusten uudis- ja täydennysrakentamisen. Valtakadun varresta tulisi viisi- ja Pormestarinkadun varresta nelikerroksinen.
Lappeenrannan kaupunginvaltuusto hyväksyi toukokuussa ydinkeskustan osayleiskaavan tarkistuksen. Saimaanlinna, Viljelytalo ja elokuvateatterit on merkitty siinä rakennuksiksi, joiden suojelu tulee selvittää.
Asemakaavamuutosta hakivat Etelä-Karjalan osuuspankki, Lappeenrannan Osuus-pankkitalo ja Lappeenrannan Valtakatu 39. Kiinteistönomistajat vastustavat suojelumääräyksiä, jotka omistajien mielestä estävät korttelin kehittämistä.
Käytön varmistaminen olisi tämän näkemyksen mukaan parasta suojelua.
Myös Viljelytalo Oy vastustaa rakennuksensa suojelua, samoin Asunto Oy Saimaanlinna, joka pitää kuitenkin puoltaa Kino-Aulan ja Nuijamiehen suojelua.
Elokuvateattereiden suojelua kannattavat Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan rakennusvalvonta ja 48 yksityishenkilöä, jotka keräsivät adressin teattereiden puolesta.
Museo suojelisi kaavamerkinnällä myös Viljelytalon ja Saimaanlinnan.
Nuijamiehen ja Kino-Aulan paikalle on suunnitteilla nykyaikainen elokuvakeskus useine saleineen ja ravintoloineen. Kaavaesitys toteaa, että elokuvateatteritoiminta turvataan paikalla.
Lappeenrannan kaupungin tekninen johtaja Ensio Koikkalainen myöntää Pormestarikorttelin suojelun vaikeaksi.
– Suojeluun pitää löytyä jostain rahaa. Jos omistajilla ei ole tahtoa, suojelu ei toteudu, Koikkalainen sanoo.
Hinkkasen talo, Kimpisenkadun kiinteistö ja vanha asema ovat hänen mukaansa siitä hyviä esimerkkejä.
– Kaikki ovat varmaan samaa mieltä, että ainakin toinen elokuvateattereista pitäisi suojella, mutta jos omistajat ovat toista mieltä, kysymys on vaikea.
Pormestarikortteli
Nuijamies (1954) ja Kino-Aula (1938) ovat Luotoloiden perheyhtiön liiketoimintaa. Luotolat myivät elokuvateatterit osuuspankille 1988. Vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2016.
Saimaanlinna (1938) on kaupungin ensimmäinen hissillinen kerrostalo ja edustava esimerkki 1930-luvun modernista kivitalorakentamisesta. Julkisivuja elävöittävät ulokkeet.
Viljelytalo (1949) eroaa muista vanhoista kerrostaloista juhlavammalla ulkomuodolla ja porrashuoneiden koristelulla. Edustava esimerkki sodanjälkeisen ajan vähäeleisestä rakentamisesta.
Kassatalon (1956) hillitty arkkitehtuuri lähtee toiminnallisista tarpeista.
Osuuspankin talo (1978) on tyypillinen 1970-luvun pankkirakennus. Sille on ominaista yksinkertaisuus, näyttävyys ja jykevyys.
Kulmatalo (1969) on tyypillinen aikansa edustaja ja teknisesti huonossa kunnossa. Ei vaadi säilyttämistä kulttuurihistoriallisin perustein. Puretaan lähiaikoina.
Lähde: Pormestarikorttelin rakennuskulttuuriselvitys ”Mahdollisuus keskellä kaupunkia?”