KAISA JUNTUNEN
LAPPEENRANTA. Tia-Doris Rauhamäki, 11, on vaihtanut kaunoluistimet hokkareihin. SaiPan tyttöjen kiekkokoulussa jääkiekkoharrastuksen aloittanut Tia-Doris myöntää, että kaunokeista luopuminen ei ole ihan helppoa.
– Kaaduin, kun menin ensimmäistä kertaa jäälle hokkareissa, hän tunnustaa.
Sunnuntaiaamuisin harjoittelevat kiekkokoululaiset kokoontuivat Kisapuiston jäähalliin eilen jo kolmatta kertaa, ja Rauhamäkikin alkoi päästä vauhtiin hokkareilla.
Tia-Doris innostui kiekkoilusta harjoiteltuaan sitä ensin isoveljensä Jessen, 14, kanssa kotipihassa.
– Jesse voittaa aina, mutta hän onkin puolet isompi, Tia-Doris kertoo.
TYTTÖJEN jääkiekkokoulun nuorimmaiset ovat neljävuotiaita. Helmiina Könönen, 4, innostui lajista seurattuaan vierestä kuinka hauskaa B-junioreissa pelaavalla isoveljellä on. Helmiina aikoo jatkaa ehdottomasti kiekkokoulua kolmen tutustumiskerran jälkeen.
– Täällä on luisteltu niin kovaa. Olen oppinut jo harjoitusta, tyttö kertoo innoissaan.
Pikkukiekkoilija vastaa empimättä kysymykseen siitä mikä on parasta kiekkokoulussa.
– Kivointa on laittaa kiekko maaliin, Helmiina sanoo varmasti.
Eini Kuha, 6, ehättää kertomaan, että ei ole ihan helppoa lämätä maaliin.
– Mutta olen saanut maalin ainakin kolme kertaa, Eini kehaisee.
Einin mielestä kaikenlaisten temppujen tekeminen luistimilla on hienointa kiekkokoulussa. Esimerkiksi tötsien pujottelu on kivaa.
– Ihan kymmenen kertaa olen kaatunut, mutta se ei haittaa, Eini sanoo.
Kiekkokoulussa tytöt pääsevät tutustumaan lajiin leikin varjolla. Lapsille on luvassa kisoja, leikkejä ja pelejä luistimilla.
JÄÄKIEKKO EI ole edelleenkään mikään tavallinen tyttöjen harrastus.
– Kaverit ovat ihmetelleet, että pelaatko tosiaankin jääkiekkoa, sillä eikös se ole poikien harrastus, Tia-Doris Rauhamäki kertoo.
Jääkiekkoliiton Kymi-Saimaan aluepäällikkö Kari Schemeikka ymmärtää Tia-Doriksen kavereita.
– Jääkiekko on siinä maineessa, että se on miesten ja poikien laji. Emme ole onnistuneen markkinoimaan lajia tytöille, Schemeikka harmittelee.
Kolme viikkoa sitten ympäri maata järjestettiin Girls Hockey Day -tapahtuma, jonka tarkoituksena oli tarjota tytöille mahdollisuus tutustua jääkiekkoon harrastuksena.
SaiPalla on tyttö- ja naiskiekkoilussa pitkät perinteet. Ensimmäinen naisjoukkue perustettiin 26 vuotta sitten. Useilla jääkiekkopaikkakunnilla asiat ovat toisin.
– Monella liigapaikkakunnalla tytöt on unohdettu täysin. Vedotaan siihen, että ei ole vetäjiä ja jääaikaa on jo muutenkin liian vähän. Kyllä tunti pitää aina löytyä, vaatii Schemeikka.
SAIPAN ensimmäinen tyttöjen kiekkokoulu pyöri viisi vuotta sitten. Ohjaajina toimivien Sanna Lento-Kempin ja Virve Kivistön mielestä on perusteltua järjestää tytöille oma kiekkokoulu.
– Tytölle on isompi kynnys lähteä mukaan, jos poikia on mukana. Pienille nelivuotiaille sillä ei ole väliä, mutta tokaluokkalaisille jo on, Lento-Kemppi sanoo.
– Tytöllä pitää olla hirveän kova itsetunto, että lähtee poikien sekaan. Pojat menevät lujempaa ja ovat taitavampia, Kivistö pohtii.
Lajista innostuneiden tyttöjen on mahdollista jatkaa harrastusta korttelikiekossa tai SaiPan juniorijoukkueessa. Korttelikiekossa on joka kausi mukana yksi tyttöjoukkue. Viime kaudella se kantoi nimeä Tuhotytöt.
Juniorisarjoissa on mukana SaiPan C- ja D-tytöt. SaiPalla on myös naisjoukkue, joka pelaa Suomi-sarjaa.
Maaliskuulle jatkuva kiekkokoulu on tytöille suhteellisen edullinen harrastus. Se maksaa 50 euroa, ja hintaan sisältyy vakuutuksen ja ohjauksen lisäksi maila.
Kiekkokoulun ohjaajista suurin osa on entisiä SaiPan naisjoukkueen pelaajia. Kun Lento-Kemppi ja Kivistö aloittivat pelaamiseen 1980-luvulla, suurin osa tytöistä tuli mukaan yläasteikäisinä.
– Kun aloitin 9-vuotiaana, olin joukkueen nuorin, ja nuorimpana pysyin monta vuotta, Kivistö kertoo.
Nykyäänkään tytöillä ei ole niin kiire jääkiekon pariin kuin pojilla. Yläkoululainen voi aloittaa lätkänpeluun oikein mainiosti.
– Jääkiekko sopii tytöille ihan älyttömän hyvin, Lento-Kemppi vakuuttaa.
Kuvateksti
Kiekkokoululaiset Helmiina Könönen ja Veera Ollikainen taistelevat kiekosta.
Kuva: PEKKA HÖLKKI