SANNI HAIKARAINEN
Aamuvirkut ehtivät vielä virsimaratonille. Lappeenrannan kirkossa perjantai-iltana alkanut laulutapahtuma päättyy tänään sunnuntaina kello 9.
Lauantai-illan perusteella virsikirjan loppuun ehtiminen tavoitellussa ajassa edellyttää rajua loppukiriä. Lauantaina kello 20.40 oli menossa virsi numero 351. Koulumatematiikan perusteella aikataulusta oltiin pahasti jäljessä.
Virsimaratonissa lauletaan virsikirjan kaikki 632 virttä numerojärjestyksessä kokonaan läpi. Aikaa on 40 tuntia. Yhteen virteen on siis käytettävissä keskimäärin 3 minuuttia 48 sekuntia.
Lauantaihin kello 20.40:een mennessä laulettuihin virsiin oli käytetty keskimäärin 4 minuuttia 34 sekuntia virttä kohti. Aikaa jäljellä oleviin lauluihin oli enää 2 minuuttia 50 sekuntia per virsi.
Loput virret olisi siis pitänyt laulaa ainakin samaa tahtia kuin soittaisi lp-levyä singlenopeudella, eikä sekään ihan riittäisi.
Mutta viis matematiikasta. Lappeenrannan virsimaraton järjestettiin Agricolan juhlavuoden ja virsikirjan 20-vuotisjuhlan kunniaksi sekä yhteislaulun elvyttämiseksi. Ja siinä onnistuttiin.
Leena Hyväri kävi lauantaina laulamassa kahteenkin otteeseen.
– Tunteet ovat olleet pinnassa. On tullut isän lempivirsi ja sitten häävirsi, hän sanoi.
Hyvärille virret ja muukin hengellinen musiikki ovat tärkeitä.
– Osaan varmasti kymmeniä virsiä. Lempivirttä on vaikea valita, sanotaan nyt isän lempivirsi ”Sinulle kiitos isä maan ja taivaan”.
Anneli ja Jussi Siltanen kävivät lauantai-iltana virrellä Marja Leena ja Mikko Henttosen kanssa. Heidän käyntinsä kohdalle ei sattunut yhtään tuttua virttä.
– Suosikkejani ovat ”Kiitos sulle jumalani”, jouluvirret ja adventtivirret, Mikko Henttonen kertoi.
– Mutta oikein hyvä, että tällaisia järjestetään ja opetetaan uusia virsiä. Monikaan ei niitä kaikkia tunne. Virsi on aina ajankohtainen runo, hän kiteytti.