Eteläkarjalaista omaleimaisuutta on, mutta onko siinä vetovoimaa

Keskustelu Etelä-Karjalan kaupunkien identiteetistä nosti esille kaupunkien välisen riitelyn ja vähän hyödynnetyt mahdollisuudet.

VARPU KIVIRANTA

Arvi Lind kertoo itkeneensä Lappeenrannan, Lappeen ja Lauritsalan liitosta vuonna 1967.

– Hautaan asti olen lauritsalalainen. Mutta eiköhän siinä hyvin käynyt, hän miettii silloista kuntaliitosta ja suhtautuu optimistisesti myös tuleviin.

Etelä-Karjala-instituutin järjestämän Jaetun maakunnan identiteetti -seminaarisarjan kolmannessa seminaarissa keskusteltiin torstaina Etelä-Karjalan kaupunkien identiteeteistä.

Lappeenrantalaislähtöinen dosentti Topiantti Äikäs Oulun yliopiston maantieteen laitokselta on tutkinut kaupunki-imagon tuottamista ja sen vaikutusta kaupunkien kehitykseen. Missä kunnossa on Etelä-Karjalan kaupunkien julkinen kuva? Löytyykö vastuuta seudullisesta kehittämisestä? Onko rohkeutta ja luovuutta? Kaupunginkin on lunastettava imagonsa aina uudelleen ja uudelleen.

– Ei auta, jos on maine iloisten ja puheliaiden ihmisten alueena, jos esimerkiksi matkailija tai yritys ei koe asiaa näin täällä käydessään.

KAUPUNGIN IDENTITEETTI ei ole pysyvä. Se muuttuu, kun kaupunki muuttuu ja sitä muutetaan. Identiteetin liike vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun. Äikäs ottaa esimerkiksi upouuden kauppakeskuksen.

– Uudet asenteet vaikuttavat siihen, mitä rakennetaan ja kenelle. Gallerian myötä tuotiin kansainvälisiä malleja Lappeenrantaan.

Toisaalta imagotyön kautta on mahdollista tarkastella identiteettiä kriittisesti.

– Imagon on oltava identiteettinsä näköinen, ei keinotekoinen tai lipevä, Äikäs muistuttaa.

ÄIKÄKSEN ESILLE nostamat stereotypiat Lappeenrannasta, Imatrasta ja Joutsenosta herättivät yleisössä hilpeyttä. Lappeenranta teekkareineen, Imatra sosiaalidemokratian ulkoilmamuseona, joka heijastelee koko maakuntaan, ja sitten Joutseno – mikä se on?

Joutsenon kohdalla Arvi Lind joutui toteamaan, ettei tieto siitä, että Joutseno on kaupunki ”ollut tavoittanut miuta”.

Äikäs vinkkasi, että Joutsenon on mahdollista kehittyä puutarhakaupunkina.

Kotimainen matkailu syntyi Imatralla. Koskimaisemaa osana kansallista maisemakuvastoa on kuitenkin Äikäksen mielestä hyödynnetty vähän.

Lappeenrantaa leimaavat Venäjän läheisyys ja kesäkaupungin osa.

– Lappeenranta ajatellaan porttina Saimaalle ja Venäjälle. Mutta kuka haluaa asua portissa tai sillalla, Äikäs kyseenalaistaa.

Äikäs näkee tarvetta niin Lappeenrannan sisäiselle imagotutkimukselle kuin ulkoiselle mielikuvatutkimukselle.

ALUSTUKSISSA keskityttiin Lappeenrantaan, mutta yleisö heräsi keskustelemaan Etelä-Karjalan kaupunkien suhteista. Ajatellaanko Imatralla lappeenrantalaisten olevan syntymäpahoja?

Ihmiset olivat myös huomanneet, että argumentit Lappeenrannan ja Joutsenon yhdistymiskeskustelussa ovat samoja kuin kaksoiskaupungista puhuttaessa.

– Annammeko ulos sellaisen kuvan, että täällä vain riidellään, ihmeteltiin.

Kuinka sitten päästä näistä kummituksista ja siirtyä aikuisten ihmisten arvioivaan keskusteluun? Äikäs korostaa, että arvot ja asenteet ovat muuttuvia. Arvi Lind sanoo olevansa lapsenomainen optimisti.

– Uskon, että aika tekee tehtävänsä ja nuoriso tuo muutoksen tullessaan.

Etelä-Karjala-instituutin ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston järjestämä Jaetun maakunnan identiteetti -seminaarisarjan viimeinen seminaari pidetään 29.11. aiheena yliopisto ja maakuntaidentiteetti.

Pekka Hölkki

Kuvateksti

Arvi Lind ja Topiantti Äikäs herättelivät keskustelua Etelä-Karjalan kaupunkien identiteetistä ja imagosta.

Kirjoittaja:
Varpu Kiviranta