Rakkolanjoki ei kestä jätevesiä

Ympäristölupaviraston mukaan parempi purkupaikka on Saimaa tai Vuoksi. Lappeenranta ryhtyy nyt pohtimaan vaihtoehtoja Hyväristönmäen puhdistamon rakentamiselle.

LEENA SALLINEN

LAPPEENRANTA. Lappeenrannan kaupungin jätevesien johtaminen Rakkolanjokeen pitää Iopettaa vuoden 2010 loppuun mennessä. Ainakaan Itä-Suomen ympäristövirastolta ei jatkoon heru lupaa.

Virasto hylkäsi Lappeenrannan lupahakemuksen Hyväristönmäen uudesta jätevedenpuhdistamosta, josta jätevedet olisi johdettu Rakkolanjokeen vielä kymmeniä vuosia.

Viraston määritelmän mukaan Rakkolanjoki on Haapajärveen saakka viemäri, eikä uusi puhdistamo sitä oikein muuksi muuta.

Viraston mukaan laskelmat osoittavat, että uusi puhdistamo ei poista kaupungin jätevesistä tarpeeksi ravinteita. Hajakuormituksen lisänä ne aiheuttavat kuormituksen, joka ylittää Rakkolanjoen ja Haapajärven sietokyvyn ja vaikeuttaa vesistön kunnostusta.

Suomenlahteen laskevasta Rakkolanjoesta otetaan Venäjän puolen kylissä käyttövettä. Joen varressa sijaitseva rehevöitynyt Haapajärvi kuuluu lintuvetenä Natura 2000-ohjelmaan. Nämä seikat korostavat ympäristölupaviraston mukaan tarvetta vesistön tilan parantamiseen.

Näitä seikkoja myös Suomalais-venäläinen rajavesikomissio ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ovat korostaneet Lappeenrannan lupahakemuksesta ympäristölupavirastolle antamissaan lausunnoissa. Niissäkin vaaditaan Lappeenrantaa lopettamaan jätevesiensä laskun Rakkolanjokeen.

Nykyisin Lappeenrannan yhdyskuntajätevedet johdetaan Rakkolanjokeen Koirinojan kautta Toikansuon jätevedenpuhdistamolta. Kaupunki aikoi korvata sen Hyväristönmäen uudella puhdistamolla.

Lupahakemuksessa varavaihtoehtona oli Toikansuon puhdistamon saneeraaminen ja jätevesien johtaminen Saimaaseen Kaukaan edustalle. Ympäristölupavirasto antoi tämän vaihtoehdon täsmentämiseen aikaa ensi vuoden syyskuun loppuun saakka.

Viraston mukaan kaupungin jätevedet aiheuttavat Saimaassa vähemmän haittaa kuin Rakkolanjoessa. Myös Vuoksi on viraston mukaan Lappeenrannan jätevesien mahdollinen purkupaikka.

Lappeenrannan teknisen johtajan Ensio Koikkalaisen mielestä Vuoksi on paras mahdollinen purkupaikka.

– Nyt selviää syy, minkä takia yritin voimakkaasti ajaa maakunnallista vesihuoltoyhtiötä, jonka perustaminen pysäytettiin tämän vuoden helmikuussa, Koikkalainen kommentoi ympäristölupaviraston päätöstä.

Sitä osattiin hänen mukaansa ennakoida.

Koikkalainen on valmis lämmittämään maakunnallista jätevesiyhteistyötä. Siitä laadittiin vaihtoehto Lappeenrannan jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutuksien arviointia (YVA) varten.

– Yhteisvoimin voitaisiin rakentaa huippuluokan jätevedenpuhdistamo, jonka jäljiltä jätevedet eivät aiheuttaisi luonnolle haittaa. Se olisi kestävä ratkaisu.

Ratkaisu edellyttäisi Imatran suostumusta, jota ei ole toistaiseksi tullut. Imatra valmistautuu saneeraamaan Vuoksen varressa oman Meltolan puhdistamonsa. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi sen peruskorjaukseen luvan kuukausi sitten.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on pitänyt parhaana vaihtoehtona Lappeenrannan kaupungin ja UPM:n Kaukaan tehtaiden yhteistyötä jätevesien puhdistuksessa.

– Sitä on yritetty kymmenen vuotta, mutta Kaukas ei ole asialle virallisesti lämmennyt, eikä kaupunki voi tehdä yksipuolisia ratkaisuja, Koikkalainen toteaa.

Hän muistuttaa, että tässä ratkaisussa purkupaikka olisi Saimaa, jonne jätevesien johtaminen taas kavahduttaa Lappeenrannan asukkaita.

Koikkalaisen mukaan kaikki vaihtoehdot jätevesiratkaisussa pitää nyt ottaa arvioitaviksi. Harkittavana on myös mahdollisuus valittaa ympäristölupaviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Sieltä voi tulla edes lisää aikaa.

Koikkalainen pitää vajaan vuoden valmisteluaikaa lyhyenä uudelle ratkaisulle. Ratkaisu on 40 miljoonan euron luokkaa.

Lappeenrannan kantaa ympäristölupaviraston ratkaisuun pohditaan ensiksi virkamiestasolla, sitten luottamuselimissä. Kannasta päättää kaupunginhallitus.

JOHANNA KANNASMAA

Kuvateksti

Rakkolanjoki virtaa Lappeenrannan keskustan läheltä kiemurrellen Haapajärveen ja sieltä rajan ylitse Suomenlahteen.

Kirjoittaja:
Leena Sallinen