ANSSI SILVENNOINEN
Lappeenrannan seurakuntayhtymä myi joulukuussa oman osuutensa lappeenrantalaisesta kauppakeskus Isosta-Kristiinasta.
Kauppakeskusosakkeiden päätyminen seurakunnan haltuun juonsi juurensa aikaan, jolloin raha-asiat eivät tuottaneet kirkonmiehille ongelmia.
Seurakunta omisti maata siltä alueelta, jolle kauppakeskus rakennettiin. Se oli sitä hyvää aikaa, kun seurakunta ei tarvinnut rahaa. Silloin tehtiin sopimus, jolla seurakunta sai kiinteistöstä toimistotilaa, Lappeenrannan seurakuntayhtymän talousjohtaja Irmeli Hakkarainen kertoo.
Monikansallinen kiinteistösijoitusyhtiö maksoi Ison-Kristiinan osakkeista 400 000 euroa. Eurot tulivat tarpeeseen.
Valtionkirkon seurakuntien tuloista jopa 90 prosenttia tulee veroista. Työvoimavaltaisella alalla leijonanosa tuloista kuluu palkkakuluihin.
Seurakunnilla on kuitenkin valtaisa kiinteä omaisuus, jonka kruunuiksi nousevat historiallisesti merkittävät kirkot. Arvokiinteistöjen ylläpito ja kunnostus nielee varoja.
Hakkaraisen mukaan seurakuntayhtymän tavoitteena on pitää ne kiinteistöt kunnossa, joita se todella tarvitsee.
Tätä toteutetaan muun muassa luopumalla tasaisesti niistä kohteista, joille meillä ei ole tarvetta.
Seurakuntayhtymä ei omista enää liikekiinteistöjä. Merkittävin ei-kirkollinen kohde on Lappeenrannan ydinkeskustassa Kauppakatu 12:ssa sijaitseva rakennus.
Se kiinteistö ei ole seurakunnan käytössä. Yläkerroksissa on kyllä pappien toimitiloja, mutta niiden käyttö on hyvin ohutta, Hakkarainen kertoo.
Seurakuntayhtymän talouden turvana on seuraavaksi Tuosan leirikeskuksen alue, jolle laaditaan ranta-asemakaava täydellä rakennusoikeudella.
Hakkarainen luonnehtii seurakuntia vastuullisiksi maanomistajiksi, jotka katsovat yhteistä hyvää.
Mietimme maa-alueidemme tehokasta käyttöä, jos esimerkiksi Lappeenrannan asutus alkaa laajentua niiden suuntaan. Emme halua, että seurakuntien alueet jäisivät joutomaiksi.
Seurakuntien yleisimpiä ei-kirkollisia omaisuuksia ovat metsäpalstat. Viime vuonna seurakunnat tekivät historiansa ennätyksen niin hakkuumäärissä kuin metsätalouden tuotoissa.
Paljon metsää omistavat seurakunnat pystyivät maksamaan metsäkaupoilla lähes kaikki toimintakulunsa.
Taipalsaaren seurakunnalla on metsää noin 650 hehtaaria.
Tienaamme puukaupalla vuodessa 100 000 euron molemmin puolin hinnoista riippuen. Lisäksi meillä on muutama asunto-osake vuokrattuna ulos. Saamme niistä jonkinlaista vuokratuottoa, talouspäällikkö Sauli Pitkänen kertoo.
Meillä on olemassa kohtuullinen selkänoja. Se on sellaista rahallista pelivaraa, joka luo turvaa, Pitkänen luonnehtii.
Lappeenrannan seurakuntayhtymällä on metsää 800900 hehtaaria.
Emme ole sillä tavalla aktiivisia puumarkkinoilla, että myisimme hintakäyrien perusteella. Tavoitteenamme on rahoittaa metsänhoitotoimet puukaupoilla joka vuosi, ettei hoitotoimet kasaantuisi. Hoidon ansiosta tuotto on tasaista tulevaisuudessakin, talousjohtaja Hakkarainen sanoo.
Imatran seurakunnalla on metsää yli neljä kertaa vähemmän kuin suomalaisella seurakunnalla keskimäärin, eli noin sata hehtaaria.
Olemme tehneet metsäkeskuksen kanssa metsänhoitosuunnitelman vuosille 20082018. Saamme hakkuuseen jonkin verran alueita, mutta emme niin paljon, että niillä hoidettaisiin merkittävästi taloutta, talousjohtaja Hannu Tapanainen toteaa.
Imatran seurakunnan maapalstojen helmenä tuikkii 20 hehtaarin Oritsaari.
Se on erinomaisella paikalla. Emme ole silti suunnitelleet sen myyntiä. Haluamme pitää sen yleisenä virkistysalueena, Tapanainen sanoo.
Tapanaisen mukaan seurakunnan rakennuskannan tilanne on tällä hetkellä varsin hyvä. Mittava kunnostusprojekti on valmis ja uutena on hiljattain rakennettu muun muassa krematorio.
Säästöjä meillä ei enää ole, mutta ei myöskään poltetta lisäinvestointeihin, Tapanainen sanoo.
ES-ARKISTO/SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Lappeenrannan seurakuntayhtymällä on varaa pitää arvokiinteistönsä kunnossa. Peruskorjattu Lappeenrannan kirkko saa ensi vuonna uudet kupolit.