LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Virolainen animaatio Keksijäkylän Lotta ihastutti suomalaisia viime vuonna elokuvateatterissa. Nyt Andrus Kivirähkin luoma tarina vilkkaasta koiratytöstä on siirtynyt kirjan sivulle.
Suomeksi tarinan on kääntänyt Kaisu Lahikainen, jonka päivätyö löytyy Lauritsalan lukion äidinkielen tunneilta.
Lotan asema Virossa oli vakiintunut jo ennen 2006 valmistunutta elokuvaakin. Suomessa sitä voisi verrata vaikka Risto Räppääjään.
– Lotta oli ensin suosittu piirrossarja, jonka pohjalta oli tehty jos jonkinmoista lautapeliä ja shampoota. Teatteriesityksiäkin Lotasta oli ennen elokuvaa, Lahikainen kertoo.
– Lotan suosion täytyy perustua siihen, ettei siinä ole hyvän ja pahan välistä kamppailua ja siten mitään pelättävää. Elämä on keksijäkylässä mukavaa, ongelmia toki on, mutta niistä on mahdollista päästä eroon.
– Ja tietenkin eläinhahmot kiinnostavat lapsia aina.
Virolaista lastenkirjallisuutta ei ole juurikaan käännetty suomeksi. Toisinpäin eli suomesta viroksi on käännetty enemmän.
– Yksi syy voi olla kulttuurieroissa. Olojen erilaisuus on hankaloittanut realististen lastenkirjojen kääntämistä.
– Muistan lukeneeni Suomeen muuttaneen virolaisen lastenkirjailija Kristiina Nokelaisen (os. Kass) haastattelusta , että suomalaisen kustannusyhtiön toimittaja oli todennut köyhyyden ja eläinten heitteillejätön olevan aiheina suomalaisille vieraita, Kaisu Lahikainen sanoo.
Lahikainen toivoo kulttuurierojen kaventuessa myös lastenkirjallisuuden kääntämisen lisääntyvän. Vastavuoroisuus olisi kiinnostavaa.
Keksijäkylässä ei Lahikaisen mielestä ole juuri mitään tyypillistä virolaista, vaikka pienistä yksityiskohdista voi löytää viitteitä ja vihjeitä virolaisuuteen.
– Itseäni viehättää, että monet kirjan keksinnöt ovat sellaisia, jotka ovat jo keksittyjä kuten pesukone, mutta keksintöjen materiaalit ovat kaikki vanhan ajan materiaaleja, esimerkiksi puuta.
Keksijäkylän kirjoittaja Andrus Kivirähk on yksi Viron tunnetuimpia ja tuotteliaimpia nykykirjailijoita.
– Kivirähkin huumori on tässäkin kirjassa hyvin monimuotoista: löytyy ironiaa, parodiaa, lämmintä ja absurdiakin huumoria. Lapset löytävät tekstistä omat juttunsa ja aikuiset omansa. Esimerkiksi maan alla asuvat myyrät naurattavat lapsia eri syistä kuin aikuisia, jotka osaavat yhdistää sen brittiläiseen elämäntapaan.
Kirjan yksi keskushahmoista on kirjan välissä litistynyt ja merestä löytynyt japanilainen Susumu-mehiläinen. Tämän lisäksi toinen kääntäjän kannalta mielenkiintoinen hahmo on Jaakko-kärpänen, jonka tehtävänä on toimia joka aamu kylän herättäjänä.
– Susumun puhe oli ajoittain kömpelöä viroa, lauseista puuttui esimerkiksi verbi. Sitä yritin jäljitellä myös käännöksessä.
– Jaakko-kärpäsen puheeseen halusin saada kansanomaisuutta, en niinkään tiettyä murretta vaan pikemminkin sellaista yleiskansanomaisuutta. Jaakko sanoo sekä a vot että nääs, sillä ajattelin Jaakon hahmoksi, johon tarttunut monilta matkoilta kaikenlaista puheenpartta.
Andrus Kivirähk
Syntynyt 1970
Ammatiltaan toimittaja, mutta on myös tuottelias kirjailija ja käsikirjoittaja.
Tunnetuin teos absurdi romaani Ivan Orava Mälestused, joka kertoo elämästä 1930-luvun Viron tasavallassa ja sodanjälkeisessä Virossa.
Näytelmiä esitetty Viron teattereissa, sekä televisio- ja elokuvakäsikirjoituksia.
Kaisu Lahikainen suomensi vuonna 2002 julkaistun romaanin Riihiukko, joka sai Viron kirjallisuuden parhaan proosateoksen valtionpalkinnon.
Syksyllä 2003 suomeksi ilmestyneessä antologiassa Tallinnasta pois – groteskia virolaista proosaa on mukana Kivirähkin novelleja.
Helsinkiläisessä Koko-teatterissa on esitetty Kivirähkin näytelmän Romeo ja Julia.