Categories
Artikkelit

Metsäteollisuus vaihtaa tyyliä

Nykymeininki on auttamattoman vanhanaikaista. Yhtiöillä on kiire löytää itsensä uudelleen. Selluntuottaja ei kelpaa kumppaniksi, on oltava trendikkäästi palveluyritys.

ETTI KANTOLA

JYRKI NUOTTIMÄKI

Metsäyhtiöt rypevät kriisissä. Ja identiteettikriisissä. Entinen olemus ei markkinoille kelpaa, mutta uusi tyyli on vielä hakusessa. Meneillään on muutosleikki, johon kuuluu uuden kokeileminen. Yksilöllisyys on muotia metsäteollisuudessakin.

– Pitää löytää oma juttu ja lähteä reippaasti toteuttamaan sitä, sanoo Lappeenrannan yliopiston professori Jaana Sandström.

Juuri nyt moni yhtiö laihduttaa, ehkäpä uuden kumppanin ja fuusiokihlojen toivossa.

MAAILMALLA metsäyritykset erottuvat toisistaan selvästi. Suomalaisjätit eivät, ne tekevät samoja tuotteita, kilpailevat resursseista ja osaajista, joiden tietotaito on keskenään samankaltaista.

Yhtiöt ovat ajautuneet ankaraan kilpailuun. Erottuminen ja omat tuotteet olisivat tie ulos, mutta taistelussa selviäminen on vienyt kaiken huomion uusien tuotteiden kehittelyltä.

OKO:n osaketutkimusjohtaja Henri Parkkinen ennustaa kilpailun vain kiristyvän. Paperia syntyy Euroopassa liikaa, ja vienti on vaikeaa. Valuuttakurssi on kehno, ja Pohjois-Amerikassakin paperia on liikaa.

Vaikka yhtiöiltä puuttuu persoonallinen ote, ensiaskeleet on astuttu. Sandström kertoo Stora Enson luopuneen metsistään ja energiantuotannostaan ja lähestyvän kuluttajia pakkauksillaan. UPM:llä taas on metsät, ja se katselee energiamarkkinoita.

Työ- ja elinkeinoministeriön erikoistutkija Hannes Toivanen huomauttaa, ettei suuruuden etua kannata hylätä. Se on kilpailuvaltti.

– Jos hyvä tuote löytyy, on strateginen etu saada markkinat nopeasti täyteen tavaraa.

SANDSTRÖMIN ja Toivasen resepti uudelle uralle on selkeä. Lähemmäs kuluttajaa, bulkin sijaan palvelua ja lisäarvoa tuotteisiin.

– On oltu tuotekeskeisiä, valmistettu sellua ja paperia. Uusia toimialoja löytyy suunnittelusta, konsultoinnista, huollosta, jopa matkailusta, Sandström luettelee.

Esimerkiksi ict ja konepajat ovat jo siirtyneet palveluliiketoimintaan. Myönteisiä esimerkkejä on metsäpuolellakin, kuten Metso ja Pöyry.

Toiseksi uusiutumiskeinoksi Sandströmin tarjoaa teknisen osaamisen monistamista. Metsäyhtiöt hallitsevat isot tuotantoprosessit. Niille voisi olla käyttöä energia- tai kemianteollisuudessa.

Kolmas konsti on puun luova käyttö. Metsät pysyvät, ja teollisuuden pitäisi suunnata puuta kuluttajalle.

– Lastun ja vanerin sijaan pidemmälle jalostettuna uusille markkinoille, hirsitaloja, haulikonperiä tai läpivärjättyjä kengänkorkoja, Sandström kannustaa.

– On valtavat kasvumarkkinat, jos teollisuus pystyy asemoimaan itsensä ympäristön ja kestävän kehityksen puolelle. Pitää ajatella, mihin paperia voi käyttää, Toivanen sanoo.

Paperilla on nyt tuhannen taalan paikka ottaa markkinoita muovilta.

UUSIEN tuotteiden tekeminen kuulostaa lupaavalta. Harmittavasti se vaatii juuri niitä taitoja, jotka ovat metsäsektorin heikoin lenkki. Pitää tuotteistaa ja ymmärtää kuluttajaa. Keksintöjen kaupallistamisessa alalla on takanaan epäonnistumisia.

– Benecol on Kaukaan innovaatio, on ksylitolia ja mäntysuopaa. Metsäyhtiöt eivät ole onnistuneet rahastamaan niillä, Sandström sanoo.

Yhtä lailla uusia taitoja vaatii palveluihin siirtyminen.

– On mietittävä, mitä on itsellä ja mitä pitää hankkia muualta. Nokia tekee tätä koko ajan: ostaa, vaihtaa ja varioi kilpailijoilta.

METSÄTEOLLISUUDEN ahdingon keskellä näkyy valoa. Investoinnit eivät ole tyrehtyneet täysin, vaikkeivät paperikoneet ja sellunkeitto uutta saakaan.

– Rahaa laitetaan sinne, mitä aiotaan olla, Sandström kiteyttää.

Etelä-Karjalassa saamapuolella ovat energian tuotanto ja tutkimus.

Teollisuus ei ole vaikeuksineen yksin, sillä huoli alasta painaa myös valtiota ja EU:ta, jotka tukevat uusiutumista. Valtio patistaa esimerkiksi innovaatiopolitiikallaan, on strategisen huippuosaamisen keskittymää ja osaamiskeskuksia.

Toivasesta alku on hyvä, on bioenergian ja nanotekniikan tutkimusta. Mutta jähmeä ala ei selviä ketterästi kriisistäkään. Elektroniikkateollisuus voi vaihtaa maisemaa parissa vuodessa, paperitehdas vuosikymmenissä.

Toivanen erottaa toisistaan rakenteelliset epäkohdat ja äkillisen kriisin, josta käy esimerkiksi puutulliuhka. Vaikka Venäjä peruisi koko tullit, jäljelle jäävät rakenteelliset ongelmat. Yksi niistä on Pohjolan puuta korvaava trooppinen kuitu.

– Kysynnän kasvun painopiste on siirtynyt Euroopasta kohti kehittyviä markkinoita. Toimiala rakensi merkittävää ylikapasiteettia, eikä lähtenyt purkamaan sitä ajoissa. Ongelmia ovat luoneet myös keskeisten kustannusten nousu, Henri Parkkinen kuvaa.

Juuri rakenteelliset ongelmat edellyttävät uutta liiketoimintaa ja markkinoita.

VAIKKA teollisuudelle tapahtuisi mitä, Etelä-Karjalan metsät omistajineen pysyvät. Palstojen hinta on noussut, mikä kertoo toivosta. Puulla on tulevaisuus, tosin uudenlainen.

– Yksittäinen metsänomistaja voi vaikka kasvattaa tatteja italialaisille, Sandström heittää.

Toinen voi myydä metsänsä tonteiksi, kolmas järjestää luontomatkailua.

Saman etsinnän edessä ovat alan työntekijät. Riskitöntä hyväpalkkaista pestiä ei enää ole. Eikä välttämättä työtä lainkaan, jos ei mukaudu. Työn nopea murros ei karta paperitehtaita.

– On otettava ohjakset omiin käsiin ja keksittävä, missä osaamista voi hyödyntää, Sandström neuvoo.

Ammattilaisilla on valttinaan vahva asiantuntemus. Se pitää paketoida uudestaan. On lähdettävä vaikka ulkomaille kouluttamaan. Liiallinen erikoistuminen on muuttuvalla alalla riski.

Toivanen lukee menestyjiksi ne, joilla on annettavaa tuotekehitykseen, liiketoimintaan ja insinööripalveluihin.

Metsäteollisuusyhdistyksen johtaja Pertti Laine odottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan kasvavan olennaisesti. Isona kysymyksenä hän pitää sitä, miten koulutus houkuttelee nuoria ja tuottaa alalle osaavaa väkeä.

Toivanen näkee Lappeenrannan aseman hyväksi haasteiden keskellä. On yliopisto, ammattikorkeakoulu ja osaamiskeskus, ja kaikissa tekniikka yhdistyy liiketoiminnan osaamiseen.

– Rakennemuutoksen kokonaisvaikutusta Suomen työllisyyteen on vaikea sanoa. Kymmenen vuoden päästä työpaikkarakenne on toinen, toivottavasti. Se tarkoittaisi, että ollaan menty oikeaan suuntaan.

PALJONKO väistyvästä liiketoiminnasta on korvattavissa uudella?

– Sitä on hankalaa arvioida. Pitkällä aikavälillä ehkä kaikki, Sandström sanoo.

Korvaavan bisneksen tekemiseen ei ole ylimääräistä aikaa. Kriisiyhtiöstä on vaikea nousta kasvuyritykseksi. Isot yhtiöt tuskin yksin voivat alaa pelastaa, tarvitaan myös uusia ennakkoluulottomia toimijoita.

Takaiskuja on pakko sietää Etelä-Karjalassakin, mutta myös toivoon on syytä.

– Uutta pohjaa metsäteollisuudelle luodaan Lappeenrannassa, Jyväskylässä, Helsingissä ja jossain määrin Turussa. Paperin jalostuksessa Lappeenranta on keskeisessä asemassa, Toivanen sanoo.

Pertti Laine pistää vielä paremmaksi.

– Maailmanlaajuisesti sellu- ja paperiteollisuuden teknologiajohtajuus on Suomessa.

MIKA STRANDÉN

Kuvateksti

Etelä-Karjala ei ole suojassa metsäteollisuuden rakennemuutokselta. Yhtiöt voivat fuusioitua, tuotantolaitokset sulkeutua ja tuotteet vaihtua. Alalta leipänsä saavat joutuvat totuttelemaan monia muita aloja jo koetelleeseen jatkuvaan muutokseen. Epävarmuudesta seuraa paitsi takaiskuja, myös uutta metsään liittyvää liiketoimintaa.

Kirjoittaja:
Etti Kantola, Jyrki Nuottimäki