TEATTERI
Imatran kesäteatteri
Peter Stone: Piukat paikat
Ohjaus: Pekka Laasonen
Pääosissa: Jenni Rautawaara, Vintte Viitanen, Aki Honkatukia, Sari Anria, Marko Kurikka, Seppo Sallinen, Jari Leppänen, Jasper Leppänen, Timo Lehto, Esko Keinänen, Henna Laitinen, Kari Kinnari, Pirja Arponen, Sanni Järveläinen, Anne Naukkarinen, Raisa Kekarainen, Liisi Vihavainen, Heidi Naukkarinen
Ensi-ilta Imatran kesäteatterissa 25. kesäkuuta.
Imatran kesäteatterin Piukat paikat kirvoittaa hersyvät naurut. Ja toiset, kolmannet ja neljännet, oikeastaan menin laskuissa täysin sekaisin, niin hauska runsaan kahden ja puolen tunnin esitys oli.
Piukat paikat onnistuu komedian hankalassa lajissa täysin nappiin. Näytelmä leikittelee ihmisten ennakkoluuloilla ja stereotypioilla, mutta tekee sen niin taidokkaasti ja ketään sormella osoittelematta, että kaikkien nauruhermoja kutkuttaa tasapuolisesti. Kun kaksi raamikasta, karvajalkaista miestä tekeytyy tyttöorkesterin jäseniksi ja yrittää hempeillä tyttöjen juttuja, pääsee paatuneimmaltakin tosikolta nauru.
Kaikki saa alkunsa, kun muusikot Joe (Aki Honkatukia) ja Jerry (Vintte Viitanen) joutuvat sattumalta silminnäkijöiksi gangsterien välienselvittelyyn. Pojille tulee kiire karistaa Chicagon pölyt jaloistaan. Tarjolla olisi pesti bändin mukana aurinkoiseen Miamiin, mutta matkassa on yksi mutka: yhtye on tyttöbändi, ja sen jäseniksi kelpuutetaan vain naisia.
Siispä mekko päälle ja peruukki päähän. Miami, täältä tulevat Josephine ja Daphne!
Miesten sukupuolenvaihdos alkaa kangerrella jo junamatkalla, kun Joe-Josephine ihastuu bändin hemaisevaan ukulelensoittajaan Sugar Kaneen (Jenni Rautawaara). Jerry-Daphne puolestaan saa perillä Miamissa peräänsä sinnikkään miljonäärin (Seppo Sallinen).
Oman jännityksensä peliin tuo tyttöbändin keikkavetäjän Sweet Suen (Sari Anria) tiukka linja.
– Kahta asiaa en siedä: alkoholia ja miehiä! hän pamauttaa.
Asetelma on tavanomaisen yksinkertainen, mutta samalla äärettömän herkullinen. Näytelmä on kuin liedelle kuumenemaan jätetty kastikekattila, jossa kastike koko ajan sakenee ja sakenee. Juuri kun ajattelee, että se on täydellisen herkullista ja kohta kiehuu, lisääkin kokki mukaan uutta raaka-ainetta. Katsoja yllättyy ja mielenkiinto pysyy yllä.
Piukat paikat kantaa kepeästi läpi koko esityksen. Tarinassa on hyvä pohjavire ja sopivassa suhteessa sekä ratkiriemukkaita hetkiä että taidokkaita musiikkinumeroita. Näytelmän rytmi vaihtelee ja pitää otteessaan.
Kiitos onnistumisesta kuuluu epäilemättä pitkälti klassikkokomedian tarinalle itselleen. Loistavinkaan tarina ei kuitenkaan kanna ilman hyviä tekijöitä. Ja niitä Imatran kesäteatterissa piisaa.
Hienon roolisuorituksen Jerrynä ja Daphnenä tekee Imatralla vieraileva Vintte Viitanen. Hän naurattaa etenkin kukkamekkoon pukeutuvana Daphnenä, joka jatkuvasti joutuu hokemaan itselleen, että on tyttö. Viitanen osaa vetää roolinsa juuri sopivasti överiksi ja onnistuu pitämään naaman koko ajan peruslukemilla.
Yhtään heikkoa roolisuoritusta näytelmästä ei löydy. Nuorten naisten esittämät tyttöbändin jäsenet tuovat kiherryksellään lavalle sopivaa tunnelmaa, gangsterit jännitystä ja orkesteri fiilistä.
Uskomatonta, sillä broadway-musikaali on tuotu Imatran kesäteatterin lavalle vain muutaman viikon harjoittelulla.
Lavan äänentoisto ja lavasteet jättävät etenkin alussa toivomisen varaa. Tuntuu, että äänet hukkuvat ympäriltä kuuluvaan linnunlauluun ja mopon pörinään. Kimaltavaan pukuloistoon verrattuna lavasteet vaikuttavat vähän kömpelöiltä ja kotikutoisilta, eikä katsojan mielikuvamatka Chicagoon ole helppo.
Aivan alusta lähtien ei myöskään ole täysin selvää, vitsailevatko näyttelijät vai ovatko he tosissaan. Kun gangsterit yhtäkkiä vaihtavat räppiin ja moonwalkiin, on katsoja hetken hukassa. Hän saa juonesta kiinni, kun Daphne ja Josephine astuvat kuvaan. Silloin näytelmä saa siivet alleen ja lähtee lentoon. Saa sitä kuuluisaa pörinää pyttyyn.
Kesäteatterinäytelmät tuppaavat turhan usein olemaan vain kepoisia tekeleitä, joilla yritetään haalia lomalaiset yleisöön. Imatran kesäteatterin Piukat paikat ei kuulu tähän kategoriaan, vaan tarjoaa pääsylipulle oikeasti vastinetta.
Katsomossa ei tarvitse vilkuilla kelloon ja harmitella, että voisi olla vaikka puutarhaa kitkemässä. Tätä hykerryttävää kokemusta kelpaa muistella vielä ensi kesänäkin.