HANNU OJALA
RUOKOLAHTI. Äijänkärräyksellä meni radalla lujaa. Katsomon puolelle tarvitaan lisää vipinää.
A-finaalissa voittoon kärräilivät ruokolahtelaiset Mervi Päätalo ja Kari Taponen. Pari oli mukana myös viime kesänä, ja nyt palkintona oli mestaruus.
Hopean arvoista kärräystä nähtiin suomalais-espanjalaisena yhteistyönä. Työntäjänä oli Ilona Jääski ja kyytiä otti Aleix Cunillera. Päälähdön kolmansia olivat Anu Niemivirta Imatralta ja Kimmo Saarinen Lappeenrannasta.
Järjestyksessään toisen kisat olivat edellisiä kansainvälisemmät. Osallistujia oli seitsemästä maasta. Lipputangoissa näkyivät silti vain Suomen värit.
Kilpailun pääjärjestäjällä Virve Niirasella oli pätevä selitys.
– Urheilukentällä oli vain viisi tankoa. Näin toimittiin tasapuolisuuden nimissä.
Kilpailusarjassa B-finaalin voittoon lahtelaisen Jori Halttusen kärrännyt ruokolahtelainen Mari Lääperi tiivisti päivän politiikan.
– Tallipäätöksen takia kilpailussa piti käyttää lenkkareita, vaikka itse olisin suosinut kuivan kelin korkkareita.
Äijänkärräyksen MM-kisoihin kilpailijat olivat tulleet pitämään hauskaa, vaikka radalla kisa otettiin lähes tosimielellä.
Kilpailijoita näissä toisissa MM-mittelöissä oli sama määrä kuin viime vuonna.
Lappeenrantalaiset Liisa Puonti ja Reijo Varis ovat myös lajissa vettyneitä veteraaneja. Perinnesarjan viime vuoden viimeinen sija parani Rasilan urheilukentän hiekkaesteillä kolmanneksi palkinnoksi.
Puolikuivassa ja tuoksuvassa timoteikasassa suorituksestaan palautunut pari sanoi myös jatkossa kisaavansa vain perinnesarjassa.
Samalla sarjatasolla kisatessa keskittyminen ei häiriinny kisa-asuja valittaessa.
Liisa Puonti perustaa aerodynamiikkansa tädin vanhaan marttapukuun ja kauniisti kirjailtuun esiliinaan. Vauhtia kinttuihin antavat käytössä pehmenneet Ainot.
Reijo Variksen muna-asento kärryillä rakennetaan pussihousuilla ja jatsareilla.
– Hullutuksiin pitää lähteä mukaan ja laittaa itsensä peliin, siinä on parin ohje tulevillekin vuosille.
Kisan järjestäjänä Virve Niiranen ei ole yhtään huolissaan kilpailijoiden innostuksesta eikä järjestelyistä. Teknisessä mielessä järjestelyissä oli vuodessa menty paljon eteenpäin.
Katsomon puolella on enempi mietittävää. Viime vuonna lippuja tapahtumaan myytiin 1 500.
– Tappiota maksettiin pitkälle talveen. Tapahtuma tekee nollatuloksen noin 2 000 pääsylipulla.
Myytyjen lippujen määrä ei vielä kilpailun aikana ollut tiedossa, mutta radan ympärillä oli pahaenteisiä aukkoja.
Silmämäärin arvioituna yleisön kiinnostus oli hiipunut ensimmäisestä kerrasta.
– Se laittaa miettimään, voidaanko tapahtumaa järjestää enää ensi kesänä.
Eukonkanto ja äijänkärräys on medialajeja. Sonkajärvellä festivaaliviikon kävijämäärä on noin 10 000. Ruokolahdella tapahtumiin osallistuu muutama tuhat ihmistä vähemmän.
Tieto viikonlopun äijänkärräyksestä leviää kansainväliselle yleisölle ainakin yhden pietarilaisen tuotantoyhtiön työnä.
– He sanoivat tekevänsä ohjelmasarjaa Pohjoismaiden kesätapahtumista. Suomesta ei mitään muuta näytetäkään, Virve Niiranen tietää.
KUVATEKSTI
TUULI TRUHPONEN
Joukkue Karibian Kimmat vauhdissa. Ellu Lärm työntää ja kyydistä nauttii Gerard Mauriaud.
Hullutuksiin pitää lähteä mukaan ja laittaa
itsensä peliin.
Liisa Puonti ja Reijo Varis