Categories
Artikkelit

Mecwoodin bisneksenä ovat sahalaitteistot Venäjälle

Viimeisimmän kaupan arvo on yli kuusi miljoonaa euroa. Ustjanskin saha Velskin kaupungin lähellä on käyttökunnossa reilun vuoden kuluttua ja voi poikia uusia kauppoja savitaipalelaiselle yritykselle.

HEIKKI SOPANEN

SAVITAIPALE. Koneinsinööri Rauli Kemppi Savitaipaleelta ahertaa harvinaisella toimialalla. Kempin insinööritoimisto Mecwood Oy myy sahalaitteistoja Venäjälle.

Tällä vuosituhannella kauppa on käynyt hyvin ja näyttää vain kiihtyvän, kun venäläiset alkavat hyödyntää entistä enemmän itse metsävarojaan.

Mecwood on toimittanut naapuriin pääasiassa käytettyjä sahalaitoksia ja laitosten osia, mutta viimeisin kauppa koskee uutta sahalaitosta, jonka Mecwood suunnittelee itse. Kaupan arvo on 6,2 miljoonaa euroa.

Sahalaitos nousee Ustjanskiin, lähelle Velskin kaupunkia, Arkangelin alueelle. Laitoksen uusi sahalinja kootaan Savitaipaleella pääasiassa alihankkijoilta tilattavista komponenteista. Mecwoodin asentajat suorittavat kokoonpanon.

Toimitukseen kuuluvan sahatavaran lajittelulaitoksen Mecwood ostaa kiteeläiseltä Kitt-Sell Oy:ltä.

Laitoksen sahalinja ja lajittelulinja kuljetetaan osina rekoilla määränpäähän, missä Mecwood valvoo sen asentamisen käyttökuntoon.

– Sahan pitäisi olla käyttökunnossa ensi vuoden syksyllä. Sen sahauskapasiteetti on 120 000 kuutiota vuodessa, Kemppi sanoo.

MECWOOD on perustettu 1987, mutta täyspäiväisesti Kemppi rupesi kehittämään yritystään 1994. Sitä ennen kone- ja suunnitteluinsinööri työskenteli kaksikymmentä vuotta metsäteollisuuden laitteita valmistavissa yrityksissä ja myös sahan johtajana.

Eli kokemusta, näkemystä ja osaamista toimialalta löytyy.

Kempin bisnes Venäjälle alkoi käytettyjen sahalaitteistojen kunnostamisella ja viennillä. Syynä oli se, että venäläisillä ei ollut rahaa uusiin laitteisiin.

– Käytettyjen laitteistojen ohella välillä saatiin myydyksi myös vähän uutta. Nyt venäläiset investoivat uusiin sahalaitoksiin, ja kysyntä kasvaa koko ajan.

Sahojen kysyntää lisää Kempin mukaan se, että Venäjällä ei voi vuokrata metsää, ellei omista toimivaa laitosta.

Ustjanskin sahalaitos on Mecwoodille tärkeä näytön paikka eli hienosti sanottuna referenssi. Jos se onnistuu hyvin, tiedossa on uusia, vastaavanlaisia toimituksia.

– Me olemme yksi harvoja yrityksiä, joka tarjoaa avaimet käteen -toimituksia, Kemppi sanoo.

Savitaipalelaisen yrityksen liikevaihdosta 95 prosenttia tulee Venäjältä. Venäjän lisäksi Mecwood on toimittanut sahalaitoksia Chileen, Espanjaan ja Zimbabween.

Osaavan työvoiman saannissa ei ole ollut ongelmia. Suunnittelijoiden lisäksi Mecwoodilla on omia asentajia, jotka kokoavat laitteet valmiista komponenteista.

– Chileen oli tarjolla asentajia selvästi enemmän kuin tarvitsimme, Kemppi kertoo.

Henkilöstöä on tällä hetkellä yhdeksän, ja Kemppi osti vastikään Savitaipaleelta yritykselle toisen hallikiinteistön Tuohikotintien varresta. Sen tontille rakennetaan uusi kokoonpanohalli. Nykyinen kokoonpanohalli sijaitsee Savitaipaleen teollisuusalueella ja se jää myös käyttöön uuden valmistuttua.

Suunnittelijat työskentelevät Säänjärven entisellä koululla. Kemppi osti koulun muutama vuosi sitten ja on kunnostanut sen asuin- ja työtiloiksi. Koululla tehdään parhaillaan ulkoremonttia.

KEMPPI hieroi Ustjankin sahan kauppoja tiiviisti puolisen vuotta. Hän kertoo tekevänsä mielellään kauppaa venäläisten kanssa.

– Siellä kauppojen onnistuminen perustuu pitkäaikaisiin suhteisiin vastapuolen kanssa. Meillä on palkkalistoillamme venäläissyntyinen, Suomessa asuva vientiedustaja, joka antaa vakuuttavuutta ja selkänojaa neuvotteluihin.

Kempille ja hänen vaimolleen Maritalle kertyy työmatkoja Venäjälle muutama kuukaudessa. Heistä on hitsautunut toimiva työpari, ja tulosta tulee.

Mecwoodin tilauskanta on tällä hetkellä kahdeksan miljoonaa euroa, ja täystyöllisyys on turvattu yli vuodeksi eteenpäin.

KUVATEKSTI

SEPPO RAUTIOVAARA

Rauli Kemppi tarkastelee Venäjälle toimitettavan uuden sahan ensimmäisiä komponentteja. Ne tulevat alihankkijoilta mittatilauksena ja kootaan Mecwoodin kokoonpanohallissa.

Kirjoittaja:
Heikki Sopanen