LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Oikeaan henkilöön osui Lappeen kotiseutuyhdistyksen valinta ensimmäiseksi Lappeen taataksi.
Kun Raimo Kälviäinen käy hakemassa lapsenlapsiaan päiväkerhosta, huutaa naapurin Eetu-poikakin kiipeilytelineeltä, että katoppas taata, kun mie osaan kiivetä näin hyvin.
– Tätä se enää puuttui, Kälviäinen nauraa myhäilevästi valintaansa.
– Ajattelin tosin, että joku vanhahan siihen pitää taataksi ottaa. Ja vielä kahdeksi vuodeksi valitsivat; vuodeksi sitä olisi vielä jotain keksinytkin.
Haapajärvellä asuva Raimo Kälviäinen on lappeelainen henkeen ja vereen. Ei sillä lailla saarnaavan puuduttavasti vaan omalla tavallaan, koko olemuksellaan ja elämällään.
– Kyllähän sitä silloin nuorena miehenä 1950-luvulla mieli veti kaupunkiin, kun tästä kotikylän kaveriporukasta kaikki muuttivat, kuka mihinkin. Niillä oli kaupungissa niin tyylikästä, moottoripyörät ja haitarit.
Ihan tosissaan ei Kälviäinen kuitenkaan koskaan itse ajatellut muuttavansa kaupunkiin.
– Veli kaatui sodassa 1944, ja jäin talon ainoaksi pojaksi, tyttöjä oli kolme. Isä ja äiti olivat jo vanhoja, kyllä sitä koki velvollisuudekseen jäädä jatkamaan talon pitoa.
Se sama on Kälviäisen strategia Lappeen taata -vuosilleenkin.
– Jollain tavalla olisi kyettävä pitämään kylät vireinä ja toimintakuntoisina. Kehitettävä harrastustoimintaa ja saada pidettyä yhteishenkeä yllä. Elämä täällä maaseudulla on arvokasta.
Haapajärveläisillä on hyvä tilanne harrastuspaikan suhteen: lakkautettu koulu toimii kyläläisten yhteisenä tilana, jossa neliöitä riittää.
– Meidän ongelmana on, ettei kylätoimikunnalla ole tuloja, joilla pitää koululla talvella sähkölämmitystä päällä. Välillä on kyläläiset maksaneet omasta pussistaan, välillä on myyty vieraspaikkakuntalaisille sorsastuslupia.
– Kaupungissa on kuulemma pulaa harrastuspaikoista, täältä niitä saisi vuokrattua, ei ole matkakaan kovin pitkä.
Kälviäinen elää itse strategiansa mukaan. Hän ei jää sohvannurkkaan kupeksimaan vaan vetää Eläkeliiton kuorotoimintaa ja on mukana bändissä, joka on koottu samasta porukasta, jossa hän 1950-luvulla soitteli. Ensi tiistaina bändi soittaa Jalkosalmen lavalla Eläkeliiton päivätansseissa. Ja Lappeen kotiseutuyhdistyksen juhlaan hän valmensi kylän lapsista kuoron – nimeltään Taatelit.
– Kotiseutujuhlat on tärkeitä kylille. Ne on yhteinen voimanponnistus ja näyttää kyläläisille itselleenkin, mihin kaikkeen heistä on
– Jokaisessa Lappeen kotiseutujuhlassa on käyty, paitsi viime vuonna jäi väliin, kun olimme edustamassa Lappeeta samaan aikaan järjestetyillä Savitaipaleen kotiseutujuhlilla.
Lappeelaisuus on Kälviäisen mielestä eri asia kuin lappeenrantalaisuus, vaikkei hän missään nimessä halua olla rakentamassa juopaa maaseudun ja kaupungin välille. Mutta niiden välillä on eroa, jonka kautta hän lähtee rakentamaan lappeelaisuuden syvintä olemusta.
– Kaupunki on toisenlainen. Siellä saatetaan tuntea naapurit, mutta ei sen enempää eikä aina edes sitä. Täällä naapurien auttaminen ja avunsaaminen heiltä on arkipäivää.
– On itsestään selvää, että naapurit ovat jollain tavalla elämässä mukana. Ei täällä voisi kuvitellakaan käyvän niin, ettei sanottaisi huomenta tai päivää, niin kuin oli käynyt Hirvisaaren Villelle, kun tämä oli muuttanut kerrostaloon kaupunkiin ja törmännyt rappukäytävässä nuoreen pariskuntaan.
– Ville sanoi pojalleen, että kunnostetaan se torppa, mie muutan takaisin. Eihän sitä nyt voi kuvitella suurempaa yksinäisyyttä kuin yksinäisyys ihmisten keskellä.
Kotiseututyöhön Kälviäinen on ottanut osaa kokouksia ja juhlia myöten, mutta suurimman työn Haapajärven puolesta hän on tehnyt olemalla maanviljelijä Raimo Kälviäinen, kasvattamalla viisi lasta, joista yksi jatkaa tilaa ja olemalla taata kaikkiaan 17 lapsenlapselle.
– Ei enää vuosiin olla jaksettu keksiä kaikille syntymäpäivä- ja joululahjoja. Rahaa on annettu, ja kyllä on tuntunut kelpaavan.
– Ne on nämä lapset niin iloinen asia ihmisen elämässä, Kälviäinen sanoo ja rutistaa parivuotiasta Viljamia, jonka sanavarastoon kuuluu itseoikeutetusti sana taata.
LAPPEEN TAATA
Viesti vanhojen perinteiden ja rikkaan kulttuuriperinnön arvostamisesta.
Toiminta rakentuu Taatan persoonan ympärille ja voi tuoda esiin monenlaista osaamista.
Voi esiintyä esim. maaseutumarkkinoilla, vierailla kouluilla ja laitoksissa.
Lappeen kotiseutuyhdistyksen johtokunta valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan, nimitys julkistetaan kotiseutupäivän kotiseutujuhlassa.
Omia ehdokkaitaan voivat asettaa kylätoimikunnat, kylä- ja asukasyhdistykset sekä vastaavat tahot.
Taataksi sopivat eri-ikäiset ja erilaisin lahjoin ja persoonallisuudenpiirtein varustetut lappeelaiset miehet.
Tehtävän hoidossa ovat eduksi tunnettavuus, esiintymiskyky ja huumorin lahja.
KUVATEKSTI
VESA LAITINEN
Raimo Kälviäiselle taatana oleminen on tuttua jo 20 vuoden ajalta ja 17 lapsenlapsen voimalla. Petteri (vas), Santeri, Mirjami ja Viljami juoksevat taatan ja Maija-mummon mökille helposti ja mielellään omasta kodistaan, joka on ihan lähellä ja taatan vanha kotitalo. Viisikuukautinen Elsa Maria ei vielä pääse omin jaloin, mutta ensi kesänä…