JOHANNA SJÖHOLM
IMATRA. Kuumankostea ilma lehahtaa kasvoille. Lämpö on mannaa viinirypäleköynnöksille, jotka kiemurtelevat imatralaisen kasvihuoneen katonrajassa, tomaattiviljelmien yläpuolella.
Savolaisen puutarha on kasvattanut viinirypäleitä jo parikymmentä vuotta. Rypäleiden kasvattaminen on pienimuotoista, mutta viljelmistä riittää myös torille myytäväksi.
– Kasvatus lähti omasta mielenkiinnosta, mutta köynnökset tuottavat niin paljon, ettemme jaksa syödä kaikkea itse, isäntä Lauri Savolainen kertoo.
Viinirypäleet ovat jo tuttuja monelle harrastelijapuutarhurille, mutta myyntiin asti niitä kasvattaa Suomessa hyvin harva tila.
– Ei todellakaan voi sanoa yleiseksi, tämä oli ensimmäinen, josta kuulin, Kymen piirin puheenjohtaja Esa Vigren Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitosta toteaa.
Myöskään liiton valtakunnallisen viljelyneuvojan Tuija Tanskan korviin ei ole kantautunut tietoa ammattimaisesta rypäleiden kasvatuksesta ja myynnistä.
Suomenniemeläinen Ville Ruottinen aloitti 2000-luvun alussa kokeilun, jossa rypäleitä kasvatetaan avomaalla. Myyntiin Ruottinen ei ole kuitenkaan rypäleitä saanut.
– Kokeilu on onnistunut ihan hyvin, mutta rypäleet vaativat paljon työtä ja pitää tehdä tuottavampia hommia, Ruottinen muotoilee.
Esa Vigrenin mukaan rypäleiden ammattimaiselle kasvihuonekasvatukselle ei ole periaatteessa mitään estettä Suomessa.
– On hyvä kysymys, miksi rypäleitä viljellään täällä niin vähän. Hyvä, että on näitä pelle pelottomia, jotka kokeilevat erikoisempia juttuja ja herättävät aiheesta keskustelua.
Savolaiset kasvattavat vihanneksia laidasta laitaan. Pääosaa näyttelevät tomaatit ja kurkut, mutta tilalla on myös eksoottisempia kokeiluja, kuten chilipaprikaa ja maissia.
Maissisato on tänä vuonna vaarassa jäädä kypsymättä kolean kevään ja kesän takia.
– Munakoisoa ja fenkoliakin olemme kokeilleet, mutta ei riitä, jos yksi asiakas ostaa niitä kerran viikossa, Marko Savolainen toteaa.
Rypäleistä tila kasvattaa pääosin tummaa ja hiukan myös vaaleaa lajiketta. Hedelmien tarkka lajike tai alkuperäinen kotimaa eivät ole tiedossa.
Marko Savolainen nousee korkeille tikkaille ja alkaa napsia saksilla terttuja irti köynnöksistä.
Katon rajassa niska mutkalla roikkuminen on raskasta puuhaa, etenkin kesäkuumalla.
Yleensä Savolainen poimii rypäleet illalla, kun ilma on ehtinyt jo vähän viilentyä.
– Poimiminen on hyvä tehdä illalla myös siksi, että hedelmät pysyvät raikkaina aamuun, jolloin lähdemme torille, Marko Savolainen selventää.
Viitisentoista vuotta sitten, kun Savolaiset aloittivat rypäleiden myynnin, asiakkaiden ihmetys oli kovaa. Vielä nykyäänkin moni ei meinaa uskoa, että rypäleet todella on kasvatettu Imatran auringon alla.
Rypälesato kypsyy suunnilleen samaan tahtiin kuin mansikat.
– Ekat koristeet saatiin jo ylioppilaskakkuun, mutta kunnolla sato alkaa kypsyä juhannuksen nurkilla, Lauri Savolainen kertoo.
Savolaiset pyytävät rypälekilosta torilla kuusi euroa.
Rypäleiden satovuosissa on jonkin verran heilahteluita, mutta yleensä köynnökset ovat tuottaneet rypäleitä kiitettävästi. Tänä kesänä sadossa ei ole juuri valittamista.
Savolaiset eivät käytä rypäleisiinsä mitään torjunta-aineita tai lannoitteita.
– Rypäleet viihtyvät karussa hiekkamaassa. Kasteluksi riittää kasvihuoneen ulkopuolelta juuriin kantautuva sadevesi, Lauri Savolainen kertoo.
KUVATEKSTI
MARLEENA LIIKKANEN
Rypäleiden poimiminen on rankkaa puuhaa. Köynnökset kasvavat kasvihuoneen katonrajassa ja painavat tertut ovat tiukasti kiinni varsissaan. Marko Savolainen ylettyy ylimpiin terttuihin vain korkeilla tikkailla.
Imatralaiset rypäleet ovat makeita ja niiden kuori on ohuempi kuin ulkomaisten serkkujensa. Tertut kasvavat useimpia markettirypäleitä tiiviimmiksi ja suuremmiksi.