Categories
Artikkelit

Terveisiä Etelä-Karjalasta!

Neljä valokuvaajaa – Laura Leinonen, Ari Nakari, Vesa Laitinen ja Anu Kosonen – sai tehtäväkseen ottaa kuvan, joka sopii Etelä-Karjalasta lähtevään postikorttiin.

MIRVA TUUSA

KIMMO VAINIKAINEN

IMATRALAISEN valokuvaaja-kuvataiteilijan Laura Leinosen kuva nappaa katsojaa kädestä kiinni ja kuljettaa hänet mukaan Miitta-hippiäisen leikkeihin.

Salo-Issakan pellolla otettu kuva muistuttaa siitä, mikä Leinosen mielestä on merkityksellistä.

– Yleensä kortteihin kuvataan julkisivuja, mutta minun mielestäni ne eivät ole niinkään tärkeitä. Kaikki pikkukaupungit ovat samanlaisia. Ihmiset ovat tärkeitä.

Mustavalkoiset värit piirtyivät kuvaan, koska Leinonen halusi jotenkin etäännyttää kuvan tutun tytön. Kun värit ovat poissa, saa kuvasta hänen mielestään enemmän irti.

Edustaako kuva Imatraa? Siitä Leinonen ei ole ihan varma. Enemmänkin kortti kertoo ihmisistä, lapsuudesta ja Salo-Issakasta.

– Tämä on tällainen salaperäinen kylä, jossa on mielenkiintoisia ihmisiä ja vaikka minkälaisia tarinoita. Kortin toiselle puolelle voisi erittäin hyvin sopia vaikka joku tarina.

Lappeenrannan kaupunginlahdelle tulvii aamuyöstä valoa poikkeuksellisesta suunnasta. Se näyttää lappeenrantalaisen valokuvaaja Ari Nakarin mielestä niin kivalta, että näkymä sopisi vaikka kaupungista tehtävään postikorttiin.

– Olen sitä mieltä, että valo tuo kaupunginlahdesta esiin parhaat puolet. Ja satama on kuitenkin se paikka, jonka ympärille kaupunki kesällä rakentuu, Nakari sanoo.

Postikorttikuvaa pohtiessaan Nakari pyöritteli mielessään, mitä haluaisi Lappeenrannasta näyttää. Vaihtoehtoja oli kaksi.

– Joko perinteinen maisemapostikortti, jonka joku voisi ostaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä rakentamaan jotain pientä yksityiskohtaa, jonka yksi postikortinostaja tuhannesta saattaisi ostaa.

Työkseen lähinnä lehti- ja mainoskuvia kuvaavan Nakarin mielestä maisema puree postikortissa. Se kertoo helposti, millaisessa paikassa on tullut käytyä ja mitä nähtyä.

– Postikorttiahan ei osta kuin turisti. Kortin pitäisi näyttää, miksi ihmiset tulevat tänne. Eli että tämä on kaunis paikka ja että täällä on puhdasta vettä, siis kaupunki ja Saimaa.

Piirakat leväytetään tiskille Lappeenrannassa asuvan freelancer-kuvaaja Vesa Laitisen postikorttikuvassa. Inhorealismia tirskuva kuva hönkii Laitisen henkilökohtaisesta suhtautumista Lappeenrantaan.

– Kuten kuvan nimi kertoo: Olet mitä syöt. Itse en tykkää hirveästi vedyistä enkä atomeista. En siis koe itseäni eteläkarjalaiseksi, vaan ennemminkin savolaiseksi.

– Kuopion torilta saa Hanna Partasen lihapiirakoita, jotka ovat paljon parempi perinneruoka. Ehkä siinä on sellaista pientä uhittelua, Laitinen valottaa.

Pohjois-Savosta kotoisin oleva Laitinen haluaa tuoda kuvallaan esille kotiseuturakkauden ja paikallisuuden.

– Kuvassa on kaikkea sellaista pikkukylän puuhastelua. Silti ei voi kun vain olla rakastamatta Lappeenrantaa, Laitinen kertoo.

Ennen kaikkea Laitinen painottaa kuvansa huumoria. Se kertoo hänen tyylistään ja suhtautumisestaan postikortteihin. Kesäkliseitä, kuten aurinkoa, Saimaata ja jäätelökioskeja, Laitinen pyrkii välttämään.

– Ihmiset valitsevat muutenkin liian varmoja postikortteja, Ehkä se johtuu siitä, että kaikki postikortit ovat perinteisiä maisemakortteja. Esimerkiksi Lappeenrannasta pitäisi aina näkyä koko kaupungin henki. Mutta kuva voi olla jokin henkilökohtainen juttu, jokin pieni yksityiskohta kaupungista.

Lappeenrantalaisen harrastelijakuvaaja Anu Kososen postikorttikuva Keskuspuistosta yhdistää Lappeenrannan kaupunkimaisemaa, luontoa ja ihmisiä.

– Halusin jotain Lappeenrannan keskustasta. Etualalla olevat lapset tulevat luontaisesti omasta elämäntilanteestani, kolmen lapsen äiti kertoo.

Perinteisen Linnoitus- tai satamamaiseman hän pyrki välttämään.

– Onhan se puistokin vähän kliseinen, mutta ei siinä Lappeen kirkko sentään näy, Kosonen naurahtaa.

Täysin urbaania kaupunkikuvaa Kosonen ei postikorttiin laittaisi. Ei, vaikka Lappeenrannassa kuvaajan ristimiä toimistohirvityksiä rakennetaankin.

Kosonen halusikin näyttää kesäkaupungin hyviä puolia. Luonnon kauneutta, ei kolkkoja taloja.

– Kai postikortin pitää olla ideaali. Tuskin kukaan lähettää kaverilleen esimerkiksi rakennustyömaakorttia. Maisemakuvissa silmä lepää, ja ne on tehty ihmisiä miellyttämään. Ja jos maisemakortit on tehty turisteja varten, niin ne ajavat asiansa.

Vesa Laitinen

Vesa Laitinen ei tunne itseään rasvaiseksi eteläkarjalaiseksi vaan puhtaaksi savolaiseksi.

Ari Nakarin mielestä Saimaa sopii Lappeenrannasta lähtevään postikorttiin, sillä se on turistille itse kaupunkia merkittävämpi asia.

Anu Kososen postikorttikuva lähestyy Lappeenrantaa luonnon ja ihmisten kautta.

Laura Leinosen postikortti muistuttaa leikistä, mielikuvituksesta ja tunnelmoinnista.

Kirjoittaja:
Mirva Tuusa, Kimmo Vainikainen