ANNE KOKKONEN
KIRJAILIJA Kaiho Nieminen on itsekin yllättynyt vaivihkaa syntyneestä trilogiastaan. Kun kolmivuotisesta sodasta kertonut Rajankävijä ilmestyi vuonna 1993, hänellä ei ollut mitään aikomusta palata myöhemmin Kallioisen suvun miesten edesottamuksiin.
– Mutta niillä oli määrätynlainen luonne, jonka kanssa joutuu vaikeuksiin. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että Rajankävijän lopussa syntyneet pojat olivat 18-19-vuotiaita Suomen sodan aikaan, ja että mihin ne rajan pinnassa eläneet huonotapaiset miehet olisivat vuosina 1808-09 joutuneet.
Paavo ja Simo Kallioisen Suomen sota julkaistiin vuonna 2003. Tänä syksynä ilmestyneessä romaanissa Pakolaisten kuski häärii jälleen yksi Kallioinen, Simon pojanpoika Matti. Hän saa rikkailta isänniltä käskyn kyyditä nälkäpakolaisia Suomenniemeltä Savitaipaleelle.
– Periaatteessa näistä kirjoista syntyi yksi kolmiosainen romaani.
NIEMINEN tunnustaa arkailleensa pitkään historiallisista aiheista kirjoittamista. Mieli muuttui, kun hän luki jostakin julkaisusta, kuinka säälittävän alkeellisesti ennen toimittiin ja ajateltiin.
– Persana, eivät ne ihmiset silloin ole kokeneet elämistä sen kummempana kuin nykyäänkään! Nykyaikainen henkisyyden hakeminen osoittaa vain, että sekopäisyys kulkee mukana ihmisessä kaikkina aikoina. Jos ajat kovenisivat, realiteettien määrä kasvaisi.
Esimerkiksi suhtautumisessa pakolaisiin ei näytä suurta muutosta tapahtuneen sitten nälkävuosien. Silloinkin köyhiä ja kurjia sai parempiosaisten mielestä auttaa, kunhan sitä vain ei tehty omassa pitäjässä.
– Ristiinan historiasta löytyy maininta, että siellä jopa sakottivat, jos talot päästivät nälkäisiä kunnan rajojen sisäpuolelle. Sakkosumma, 12 markkaa, oli silloin iso raha.
Helsingin Vuosaaressa asuva Nieminen on seurannut aitiopaikalta viime vuosikymmeninä tapahtunutta Suomen kansainvälistymistä. Vuosaaren ostoskeskuksessa ja Itäkeskuksessa joka neljäs vastaantulija voi olla jo maahanmuuttaja.
– Suomi on muuttunut, mutta näen siinä positiivisiakin piirteitä. Sellainen paikka jää takapajulaksi, jossa on vain pelkkiä valkoisia ihmisiä.
Pakolaistulvaa pitää hallita, mutta inhimillisyys tulee muistaa päätöksenteossa. Niemisestä on hävytöntä suunnitella verohelpotuksia maahan muuttaville diplomi-insinööreille ja lääkäreille samaan aikaan kun hädänalaisia ihmisiä ajetaan pois maasta.
PAKOLAISTEN kuskissa Nieminen sekoittaa aikalaislähteistä ammennettuja faktoja hihasta ravistettuun fiktioon. Historiallisista henkilöistä mukana ovat Suomenniemen kirkkoherra Pesonius, Savitaipaleen viimeinen piiskuri mustalais-Hermanni sekä Lyytikkälän mahtitalon isäntä Filip Lyytikäinen, Kaiho Niemisen isoäidin isä.
– Hahmot ovat muotoutuneet pitkälti niistä kertomuksista, mitä olen heistä kuullut. Samalla sitä tietysti on joutunut miettimään syitä heidän toiminnalleen.
Aiempien teosten tapaan Pakolaisten kuskikin syntyi monesta pitkään kyteneestä asiasta. Nieminen saattaa pyöritellä vuositolkulla jotain yksittäistä aihetta, johon hiljaista työtä tekevä alitajunta äkkiä liittää toisen irrallisen aihion.
Tälläkin hetkellä joitain aiheen tynkiä pyörii Niemisen päässä. On täysin mahdollista, että Kallioisten tarina jatkuu vielä muodossa tai toisessa.
– Mielessä on käynyt, että johonkin silmukkaan ne voisi vielä pistää taivastelemaan maailmanmenoa. Jotain aihetta hahmotellessa ehkä huomaa, että tuossahan olisi sopiva aika ja suku kirjassa käytettäväksi.
KUVATEKSTI
ANNE KOKKONEN
Kaiho Nieminen lähtee pian kustantajan kiertueelle. Lappeenrannan Kuutinkulmaan hän ennättää parahiksi muikunkutuaikaan Helsingin kirjamessujen jälkimainingeissa.