Kirjaston musiikkiosasto harppoi kuuntelutolpista tietokoneaikaan

Lappeenrannan kaupunginkirjaston kortilla voi nykyään kuunnella musiikkia internetin välityksellä kotonakin. Toista oli ennen: osastoa hallitsivat kuuntelutolpat ja pallotuolit, eikä asiakkaiden oikein sopinut edes koskea levyihin. Rikkovat vielä!

MIRVA TUUSA

LAPPEENRANTA. Kukkaro kiittää, kun levykaupan sijaan suuntaa käyntinsä kirjaston musiikkiosastolle. Lappeenrantalainen Outi Ilves äkkäsi kaupunginkirjaston musiikkiosaston helmikuun tienoilla, kun hänen poikansa alkoi treenata sähkökitaran soittoa Taidekoulu Estradissa.

– Ei raaskisi millään ostaa niin paljon levyjä kuin hän haluaa, joten lainaamme niitä täältä, Ilves sanoo ja sujauttaa lainaustiskiltä kasan levyjä kassiinsa.

Hevi-kitaran soitto-opas-dvd menee nuorelle kitaristille, Erykah Badun Mama’s Gun lähtee levysoittimeen omaksi iloksi ja tytär Sonja Ilves poimi pinon levyjä yläkerran lastenosastolta.

– Täältähän löytyy vanhoja tuttujakin: Van Halen ja W.A.S.P, levyhyllyä silmillään haravoiva Ilves keksii.

Tämä on musiikkiosaston nykypäivää. Lappeenrannan kaupunginkirjaston musiikkiosaston johtaja, vuonna 1985 taloon tullut, Helena Aflecht kertoo, että musiikkiosaston palveluihin pääsee käsiksi kirjastokortilla.

– Lainaamme nuotteja ja partituureja, äänitteitä, musiikkiaiheisia dvd-levyjä, videoita, cd-romeja ja lehtiä, Aflecht luettelee.

Lisäksi kirjaston ykköskerroksessa sijaitsevalla musiikkiosastolla voi käydä selaamassa musiikkiaiheista käsikirjastoa ja alan lehtiä, kysyä neuvoa, kuunnella musiikkia tai piipahtaa musiikkiosaston vieressä sijaitsevassa salissa soittamassa vaikka pianoa.

Vielä 21 vuotta sitten nykyinen palvelurepertuaari häämötti valovuosien päässä. Levyjen lainaaminen ei kirjastossa niin vain onnistunut. Kun Lauritsalan kauppalan kirjasto 1960-luvulla aloitti musiikkitoiminnan, hankittiin kokoelmiin levyjä lähinnä kirjastossa kuunneltaviksi.

– Ja ehdottomasti klassista musiikkia. Laadun piti olla korkeaa, ei mitään rämpettä, Aflecht kertoo.

Hän muistaa hyvin, millaista levyjen kuuntelu 1970-luvulla kirjaston musiikkihuoneessa oli.

– Kirjastonhoitaja tuli ihan laittamaan levyn soimaan, ja siellä sitten istuin yksinäni isossa salissa, Aflecht naureskelee.

Sitä hän ei tarkkaan muista, mikä levy soittimessa pyöri. Todennäköisesti populaarimusiikkia, sitä kun silloin jo sai hankkia kirjastoon.

– Silloin rytmimusiikin kuuntelulle oli annettu ihan aika, olisiko se nyt ollut tunti päivässä tiettyyn aikaan. Sitä ei ihan milloin tahansa menty kuuntelemaan!

Rajoituksista oli jo luovuttu, kun Lappeenrannan kaupunginkirjaston musiikkiosasto vuonna 1975 avattiin. Mutta lainata ei levyjä vieläkään saanut, eikä niitä oikein uskallettu asiakkaille muutenkaan antaa.

– Kaikki äänitteet olivat tiskin takana, ja vain kirjastovirkailijat pääsivät niihin käsiksi. Virkailija aina laittoi soimaan levyn ja käänsi sen, Aflecht kertoo.

Vuoden 1987 maaliskuussa kaikki muuttui: äänitteitä alettiin lainata.

– Koko osaston toiminta muuttui toisenlaiseksi, se oli dramaattinen muutos.

Sittemmin on muuttunut moni muukin asia: musiikkivideot ja cd:t tulivat, atk-lainaus alkoi, uusi rekisteröintijärjestelmä auttoi kappaleiden löytämisessä, Naxos-palvelu teki musiikin kuuntelusta mahdollista netin äärellä kotonakin ja karaoke-dvd-levyistä tuli hittejä.

– Levyjä ei käydä musiikkiosastolla kuuntelemassa enää läheskään joka päivä. Lainaustoimintakin on huippuvuosista hiipunut, varsinkin nuorisomusiikin osalta, nykyisin etenkin Agentsista pitävä Aflecht kertoo.

Entä miltä näyttää musiikkiosaston tulevaisuus?

– Voi olla, että siirrymme enemmän verkkomaailmaan. Asiat voivat liikahtaa nopeastikin. Kun minä jään pois, voi koko ala jo näyttää hyvin toisenlaiselta, Aflecht ennustaa.

Asiakkaita musiikkiosastolla käy vuosittain noin 90-100 000. Outi ja Sonja Ilveskin monta kertaa kuussa.

– Välillä syli on niin täynnä, ettei enempää jaksaisi kantaa! Outi Ilves tunnustaa.

LAPPENRANNAN KAUPUNGINKIRJASTON MUSIIKKIOSASTO

Avattu vuonna 1975.

Kokoelmiin kuuluu: 10 574 CD-levyä, 7 677 nuottia, 342 C-kasettia, 431 DVD-levyä, 245 VHS-kasettia ja noin 5 000 LP-levyä.

Lainatuinta on häämusiikki, hyvänä kakkosena tulee.

Levykortit kertovat, että kolmas kokoelmiin hankittu levy oli Tsaikovskin Prinsessa Ruusunen. Ensimmäisen ja toisen hankinnan kortit ovat kadonneet.

Lp-levyjen kansiin vedettiin aikoinaan tukkimiehen kirjanpidolla viiva aina kun levyä kuunneltiin. Viivat kertovat, että esimerkiksi Black Sabbathin levyä Sabbath Bloody Sabbath on kuunneltu 352 kertaa.

Kirjoittaja:
Mirva Tuusa