ANNA ONALI
LAPPEENRANTA. Järviruokoa pidetään pirullisena kasvina, vaikka sitä voisi käyttää katontekotarpeena. Lappeenrantalainen Tarmo Ahonen oivalsi ruokokasvin mahdollisuudet muutama vuosi sitten Virolahdella järjestetyllä ruokokurssilla.
Sen jälkeen hän on käynyt tekemässä ruokokattoja satoja neliöitä ympäri Suomea. Tämän syksyn projekti on ruokokaton tekeminen omaan piharakennukseen.
Ahonen asuu aivan Saimaan kanavan tuntumassa, sillanvartijan entisessä kotitalossa. Koivujen katveessa on keltainen päärakennus vuodelta 1848, vanhanajan maakellari, pihasauna ja piharakennus, jonka seinien vierustoille on nikkaroitu tukevat rakennustelineet.
Perinnepiha saa täydennystä arvoisestaan ruokokatosta lokakuun puoleen väliin mennessä. Ahonen uskoo saavansa piharakennuksen katon valmiiksi siihen mennessä.
– Tämä on täydellistä käsityötä. Koneita ei käytetä muussa kuin kasvin keräämisessä, Ahonen kertoo.
Ruo’on keräämiseen tarvitaan puimureita, joilla voi ajaa jään päällä. Ruokoa kerätään nimittäin vain talvisin.
Ahonen hankki kattotarpeensa Virosta. Tuhatkunta meriruokonippua saapui Suomeen rekkalastissa.
– Suomessa ei vielä ymmärretä käyttää ruokoa. Täällä on vasta yksi puimuri Turun lähellä, mutta menee vielä pari vuotta ennen kuin se saadaan kokonaan käyttöön.
Virossa ruokokattoja on rakennettu aktiivisesti jo parikymmentä vuotta. Perinteet ovat siellä virkoamassa, eikä niiden virkoamiselle olisi esteitä täälläkään. Suomalainen järviruoko on yhtä käyttökelpoista kuin Viron rannikolla kasvava meriruokokin.
Ruokokatto on ekologinen, sillä sen tekoon tarvitaan ruo’on lisäksi vain rautalankaa, harjaterästä ja kuparilevyä. Ruokoa levitetään katolle noin 30 sentin paksuinen kerros. Ruokoniput sidotaan harjateräksen ympärille rautalangan avulla.
– Kattoa valmistuu viidestä kymmeneen neliötä päivässä. Tämä ei ole mitään urakkahommaa, Ahonen toteaa.
Ahosen piharakennuksen katto on pinta-alaltaan noin 140 neliötä. Näin ollen ruokokatosta tulee valmistuessaan Suomen kolmanneksi suurin lajissaan.
Ruokokaton materiaalikustannukset ovat noin 35 euroa neliöltä. Rakennustarpeisiin kuluu suurin piirtein saman verran rahaa kuin esimerkiksi huopakaton rakentamiseen.
Mutta jos ruokokattoa ei osaa tehdä itse, työkustannukset nostavat hintaa. Käsityönä katto syntyy sen verran hitaasti, että työkustannukset ovat noin 35 euroa neliöltä.
– On ruokokatto arvokkaampi kuin muut katot. Mutta toisaalta se myös kestää pidempään, käyttöikä on noin 70 vuotta. Huopakatolla se on ehkä puolet siitä.
Ruoko soveltuu paitsi kattotarpeeksi myös energiantuotantoon. Haketettua ruokoa voisi käyttää hyväksi sekoittamalla se puuhakkeen joukkoon.
Hakkeen polttamisesta saisi energiaa.
Virossa ruokon hyödyntäminen on paljon Suomea edellä. Virossa valtio tukee kasvin keruuta. Ahosen mielestä se olisi järkevää Suomessakin.
– Ruoko on hirveä haittakasvi. Ja koska yhteen kattoon kuluu häviävän pieni määrä ruokoa, sitä voisi kerätä poltettavaksi.
KUVATEKSTI
PEKKA HÖLKKI
Tarmo Ahonen rakentaa ruokokattoa kotinsa perinnepihapiiriin. Ruokokaton arvioitu käyttöikä on 70 vuotta, puolet enemmän kuin huopakatolla.