JOUTSENO. Paula Karjalaisella on tarkat silmät, terävä muisti ja herkkä käsi. Harva auto ehtii ajaa edes Stora Enson Honkalahden sahan portille asti, kun Karjalainen jo tyrkkää napista pääportin auki.
– Minähän muistan kaikki rekisterinumerotkin ulkoa. Jos 15 vuotta on tässä ollut, niin kyllä siinä ajassa oppii.
Niin kauan Karjalainen on työskennellyt vartijana Stora Ensolla: valvonut tv-ruutuja ja kieputellut 29:ää tehdasaluetta valvovaa kameraa, laskenut portista kulkijoita ja morjestanut menijöille. Aamuisin ensimmäinen kello on herättänyt kymmentä yli viisi ja seuraava puoli kuudelta.
Vaan eipä herätä enää tänään keskiviikkona. Tästä päivästä lähtien Joutsenon Stora Enson pääportti aukaistaan kaukovalvontana Lappeenrannan Chymokselta ja Karjalainen nauttii eläkepäivistä.
– Täällä tehtaalla pitää sitten itse kaivaa lehdet laatikosta, kun me ei kollegan kanssa enää olla niitä ojentamassa.
Karjalaisen työura tehtaalla alkoi 46 ja puoli vuotta sitten. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1962 hän tuli Hackmannin tehtaalle lumitöihin.
– Se oli torstai-iltana kello kuusitoista kun tulin töihin ja yhdeltä yöllä pääsin pois. Seuraavana aamuna olin niin kipeä, niin kipeä. Isä sanoi, että hän ilmoittaa työnjohdolle, että ei sinusta ole töihin, Karjalainen muistaa.
– Mutta kun pääsin raittiiseen ilmaan ja ulos, niin menin taas perjantaina töihin.
Vuosien varrella Karjalainen on ehtinyt olla töissä tehtaassa melkein joka osastolla.
– Tunnen alueen kuin omat sormet.
Ikävä töihin ei silti tule, se on varmaa. Heti keskiviikkona Karjalaisen lapsenlapset tulevat mummon luo ja sitten katsotaan vähän kelistä riippuen, lähdetäänkö metsään kävelylle vai mitä tehdään.
Käsille, silmille ja muistillekin riittää hommia. Karjalainen nimittäin tykkää kalastaa miehensä kanssa, touhuta ulkona kasvimaalla ja puutarhassa ja kutoa ja virkata villasukkia tai verhoja, milloin mitäkin. Koirakin ehkä vielä hommataan.
– Veikkonen, ei mitään probleemia! Päivä menee niin kuin se menee, kelloa ei tarvitse katsella.
– Possutellaan vaan eteenpäin, niin kauan kuin kyetään. Se on hyvä kun ei tiedä etukäteen, mitä tuleman pitää. Männää sillee ko männää ja sillä sipuli.