MATTI VEIJALAINEN
IMATRA. Ensimmäistä oppikoulua alkuna pitäen imatralainen sivistys on satavuotiasta. Vuonna 1908 perustettiin Imatran yhteiskouluosakeyhtiö, joka perusti Imatran suomalaisen yhteiskoulun.
Nykyisen Imatran yhteislukion satavuotisjuhlatoimikunnan puheenjohtaja Ilkka Lampinen ihailee yhtiömiesten kaukokatseisuutta. Koulu tuli Jääsken kirkolta katsoen pitäjän perimmäiseen nurkkaan Imatrankoskelle, missä ei vielä ollut Valtionhotellin lisäksi juuri mitään.
– Ensimmäinen isompi kehitysaskel oli vasta 1925 alkanut Imatran voimalaitoksen rakentaminen. Ja mistäpä mahtoivat tietää senkin, mihin kohtaan raja 40 vuotta myöhemmin tulee, Lampinen pohtii.
Lampiselle karttaharjoituksen tulos sopi hyvin. Imatran yhteislyseo oli hänelle lähin lukio. Hyvät elämän eväät sieltä vuosikerran 1963 ylioppilas sai.
– Opettaja Irma ”Lupu” Luukkainen tosin sanoi, että ruotsin koetta et läpäise.
Toisin kävi. Näytön arkikielitaidostaan Lampinen pääsi myös antamaan välittömästi.
– Ensimmäinen työtehtävä oli olla asentajien ruotsintulkkina Metsä-Saimaan tehtaalla.
Lyseovuodet olivat aktivoivaa aikaa. Muiden rientojen ohessa Lampisesta kasvoi teinikunnan puheenjohtaja Riitta Uosukaisen jälkeen.
– Kaikkeen muuhun innostuin paitsi urheiluun.
Vanhan mallin lukiossa luokkahenki oli hyvä. Samaa muistaa toinen 1960-luvun ylioppilas Liisa Teräslahti. Lyseon tapauksessa sitä oli vielä omiaan vahvistamaan koulun hyvä maine.
Opetuksellisesti lyseon ja yhteislukion historian suurimpia muutoksia olivat 30 vuotta rehtorina työskennelleen Heikki Mattilan mukaan kurssimuotoiseen ja luokattomaan lukioon siirtymiset. Uudistuksiin on moni sanonut vanhan ajan luokkahengen haihtuneen, mutta Mattila on eri mieltä.
– Porukasta itsestään sen henki on aina riippunut.
YHTEISLUKION oppilaskunnan puheenjohtaja Ella Nikkanen ja varapuheenjohtaja Heidi Häkli ajattelevat samansuuntaisesti. Opintoryhmärakenteen muutoksesta johtuen luokkahenki vain on muuttunut ryhmähengeksi. Kadonnut se ei ole.
– Hyvää nykyisessä järjestelmässä on, että ryhmien muuttuessa uusia kavereita saa koko ajan, Häkli sanoo.
Nikkanen ja Häkli kertovat viihtyvänsä talossa edeltäjiensä tavoin hyvin. He miettivät vielä, miksi isoina aikovat. Siihen lukio antaa aikaa.
– Eiköhän se vastaus määräajassa löydy, Nikkanen uskoo.
Se ero siinä on, että Ilkka Lampinen tiesi jo lukioon mennessään tahtovansa insinööriksi.
– Saksan tunneillakin tein matematiikan tehtäviä, hän tunnustaa nyt.
TEHTAIDEN Imatra on ollut paikka, minkä nuoret eivät peruskoulun jälkeen suuntaudu vain lukioon.
Silti lukioillakin on vahva tulevaisuutensa. Ella Nikkasen ja Heidi Häklin mukaan niitä tarvitaan Imatralla kaksi. Myös Vuoksenniskan lukiolle nuoret toivottavat hyvää menestystä.
– Mansikkalan nykyisiin tiloihin vuoksenniskalaiset eivät edes mahtuisi millään, jos heidän lukionsa lopetettaisiin, Nikkanen ja Häkli sanovat.
l l l
Imatran yhteislukio juhlii sataa vuottaan 7.-9. marraskuuta.
Perjantai-iltana Kosken koululla lauletaan ja pidetään konvat. Päiväjuhla on lauantaina Mansikkalan koululla. Juhlaillallinen tarjoillaan Valtionhotellissa. Sunnuntaina pidetään juhlamessu Imatrankosken kirkossa.
KUVATEKSTI
KAI SKYTTÄ
Veteraanirehtori Heikki Mattila (vas.) ja entiset ja nykyiset opiskelijat Liisa Teräslahti, Ilkka Lampinen, Heidi Häkli ja Ella Nikkanen kokoontuivat juhlajärjestelyjen lomassa luokkakuvaan.
IMATRAN YHTEISLUKIO
Toimipaikat: aloitti yksityisenä Skutnabbin talossa Napinkulmalla. Jatkoi turistihotellin talossa ja nykyisellä Kosken koululla. Toimii nykyään Mansikkalan koululla.
Nimet: Imatran suomalainen yhteiskoulu, Imatran yhteiskoulu, Imatran yhteislyseo, Imatrankosken lukio, nykyään Imatran yhteislukio.
Oli aluksi viisiluokkainen. Sai oikeuden keskikoulutodistusten antamiseen 1926. Ylioppilastutkinto-oikeus 1928.