VAMMALA. Pirjo Tuomisella ei koskaan ollut tarkoitustakaan alkaa kirjoittaa, Lappeenrannan suunnalta kun muutenkin on aika paljon kirjailijoita. Liki nelikymppisenä Tuominen kuitenkin alkoi. Vuonna 1978 julkaistiin esikoisromaani Mariaana, Vantaan tytär.
Nyt, 41 teoksen jälkeen ja 30-vuotistaiteilijajuhlavuonna, kirjailijasta tuntuu mukavalta.
– Jotenkin tässä ei ole ehtinyt vanhenemaan sen takia, että aloitti niin myöhään toisen uransa ja elämänsä. Täytän helmikuussa seitsemänkymmentä.
Lappeenrannassa syntynyt ja kasvanut Tuominen harrasti nuorena tanssia ja teatteria. Kirjoittamaan ja lukemaan hän oppi itsenäisesti 5-vuotiaana.
Pienestä pitäen hän kirjoitti paljon erilaisia satuja ja tarinoita. Ensimmäinen niistä julkaistiinkin Etelä-Saimaassa vuoden 1950 tienoilla. Se oli tarina Vedenneidosta, jonka Tuominen oli kirjoittanut, esittänyt luokalle ja sitten tuonut Etelä-Saimaaseen.
– Kirjoittaminen oli myötäsyntyistä, mutta vasta sitten kun lapset olivat koulussa, aloin kirjoittaa työn ohella, Tuominen kertoo.
Hän on tehnyt täyden uran liike-elämässä: muun muassa mainostoimittajana, tiedottajana, toimitusjohtajana, yksityisyrittäjänä ja paikallisradion johtajana. Päätoimisena kirjailijana Tuominen ei ole työskennellyt oikeastaan ollenkaan, ennen kuin nyt eläkeiässä. Silti aikaa kirjoittamiselle on aina löytynyt.
– Kirjoittaminen on semmoinen luonnevika tai -vamma, Tuominen naurahtaa.
Pois Lappeenrannasta Tuominen lähti vuoden 1959 ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ensin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ekonomiksi, sitten maailma vei mennessään Satakuntaan asti.
Nyt Tuominen asuu talvet Pirkanmaalla Vammalassa, kesät Satakunnassa Kokemäellä. Lappeenrannassa tulee käytyä enää harvoin, useimmat sukulaisetkin kun ovat jo kuolleet.
Kartta vanhasta Lappeenrannasta on kuitenkin edelleen tarkkana Tuomisen päässä.
– Saimaata minulla on ikävä. Se on minulle tärkeämpi kuin Lappeenranta. Eikä sen veroista löydy muualta, vaikka järviä muuallakin on, Tuominen kertoo.
Juhlavuosi ei suinkaan tarkoita Tuomiselle pysähtymistä. Parhaillaan hän kirjoittaa jatko-osaa tänä vuonna ilmestyneelle romaanilleen Kotiopettaja.
– Yleensä yritän saada kirjan kustantajalle tammikuuksi. Pimeä aika on minulle hyvä kirjoitusaika, kun ei voi olla ulkona. Minä olen sellainen ulkoilmaihminen, istun hyvin vastahakoisesti sisällä.
Lisäksi Tuomisen esikoisromaanista Mariaana, Vantaan tytär on otettu uusintapainos, ja loppuunmyytyä romaania saa taas pehmeäkantisena versiona.
Myös Porin teatterissa tammikuussa ensi-iltaan tuleva, Tuomisen Satakunta-sarjan kahteen kirjaan pohjautuva näytelmä Linda ja Joel teettää jonkin verran työtä. Esimerkiksi ensi viikolla Tuominen matkustaa Poriin kertomaan näyttelijöille kirjojensa Itkevät syvät vedet ja Sillat yli joen ajasta, kirjojen synnystä ja muusta.
– Henkilöt ovat tulleet hyvin rakkaaksi minulle, ja jatko-osia sarjaan on kovin odotettu. Ehkä vielä myöhemmin voisinkin kirjoittaa sarjaan viidennen jatko-osan.
Entä saako nyt työn alla oleva Kotiopettajan jatko-osa vielä jatko-osan?
– Luultavasti, sillä en tahdo päästä näistä sarjoista irti. Olen aina sanonut, etten osaa sanoa mitään alle viidensadan sivun. Ja sitten tulee vielä parituhatta sivua lisää ennen kuin asia on valmiiksi käsitelty, Tuominen vastaa.
Ainakin kirjailijan työtä hän aikoo vielä jatkaa, niin kauan kuin vain jaksaa.
– Kuten sanoin, tämä on vähän tällainen luonnevika, ettei tästä oikein pääse irti. Ja tällä hetkellä voin oikein hyvin.