Ympäristöministeriö ei pidä Hinkkasen taloa suojelemisen arvoisena. Museovirastossa mietitään, hakeeko se päätökseen muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Museoviraston rakennetun kulttuurin yksikön päällikkö Mikko Härö sanoo, ettei valitus ole kuulunut museoviraston tapoihin, mutta Hinkkasen talon tapauksessa sitäkin joudutaan harkitsemaan nyt tarkoin.
HEIKKI SAIRANEN
LAPPEENRANTA. Hallinnollinen pomputtelu Hinkkasen talon kohtalosta jatkuu. Ympäristöministeriö ei pidä Hinkkasen taloa suojelemisen arvoisena, museovirastossa puolestaan mietitään, hakeeko se ympäristöministeriön päätökseen muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Museoviraston rakennetun kulttuurin yksikön päällikkö Mikko Härö on ihmeissään, pettynyt ja myös hämmästynyt.
– Hinkkasen talo kohteena ja ympäristönä ansaitsisi suojelun.
Jos museovirasto vie asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen, se ei tee Härön mukaan sitä vihapäissään. Museovirasto on vain kovin pettynyt.
– Kyseessä on joka tapauksessa vakava asia. Museoviraston tapoihin ei ole kuulunut valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta nyt lienee syytä katsoa sekin mahdollisuus.
Ympäristöministeriö perusteli suojelupäätöksen purkamista muun muassa sillä, että alkuperäisestä rakennuksesta on enää vähän jäljellä.
– Siinä viitataan rakennuksen huonoon kuntoon. Tosiasia on kuitenkin se, että jos siinä taloudellisesti tullaan vähän vastaan ja lähdetään hakemaan fiksuja tapoja korjata, se olisi saatavissa kuntoon.
Härön mukaan rakennussuojelun pitäisi toimia tässä maassa niin, että valtio tulee vastaan tällaisessa tilanteessa.
– Nyt ympäristöministeriön päätös tarkoittaa sitä, että se ei vain syystä tai toisesta tule vastaan. Sitä on vaikea ymmärtää, koska se vie tältä toiminnalta yleistä uskottavuutta.
Härö sanoo olevansa erittäin huolestunut, koska ei tiedä, miten tämäntyyppisiä asioita jatkossa käsitellään ja keskustellaan tällaisen pahan päätöksen jälkeen.
Lappeenrannan Kilta ry:n puheenjohtajan Matti J. Kurosen mielestä Hinkkasen talo olisi pitänyt suojella. Kuronen ei ole yllättynyt, kun ympäristöministeriö kumosi suojelupäätöksen.
– Tässä toteutui vanha lappeenrantalainen strategia. Kun aikansa happanee paikallaan, on niin paljon lahopuuta ettei varmasti ole kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus.
Lappeenrannan Killan johtokunta kokoontuu ensi keskiviikkona. Kuronen ennakoi, että kun Hinkkasen talo on tullut nyt finaaliin, johtokuntakaan ei halua enää keskustella siitä.
– Näyttää nyt siltä, että Hinkkasen talo menee ja Vilhun talo tulee. Toivottavasti paikalle rakennetaan sellainen uusi puutalo, joka sopii maisemaan ja kokonaisuuteen, Kuronen sanoo.
Rakennustutkija Miikka Kurri Etelä-Karjalan museosta sanoo, että ympäristöministeriö on ottanut kantaa vain siihen, tuleeko Hinkkasen talo suojella rakennussuojelulailla vai ei.
– Kielteinen päätös ei tarkoita siis sitä, että rakennus olisi arvoton. Lain tulkintakriteerit ovat vain niin tiukat. Asemakaava-alueilla sijaitsevat arvokohteet suojellaan normaalisti kaavoituksen yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain avulla, ja vaatimattomampiakin kohteita on kyllä Etelä-Karjalan kunnissa suojeltu. Tällainen menettely ei vain ole tämän asian yhteydessä onnistunut.
Etelä-Karjalan museo on puolustanut kohdetta ja ollut yhdessä linjassa museoviraston ja alueellisen ympäristökeskuksen kanssa rakennuksen suojeluarvoista ja merkittävyydestä. Museo korostaa Raatihuoneen, Tasihinin- ja Wolkoffin talojen muodostamaa kulttuurihistoriallisesti merkittävää kokonaisuutta.
– Alue on kiistatta valtakunnallisesti arvokas, Kurri muistuttaa.
KUVATEKSTI
PEKKA HÖLKKI
Hallinnollinen pomputtelu Hinkkasen talon kohtalosta jatkuu. Ympäristöministeriö ei pidä rakennusta suojelemisen arvoisena. Museovirasto pitää.
HINKKASEN TALO
Perusosa on rakennettu vuonna 1852.
Alunperin asuinkiinteistö.
Alkuperäistä ulkoasua on muutettu jo 1920-luvulla.
Vuosina 1951-1988 kiinteistön omisti Hinkkasen kauppiasperhe.
Ossi Vilhu osti kiinteistön vuonna 1998 aikomuksenaan rakentaa voimassa olevan kaavan sallima, ympäristöön sopiva kaksikerroksinen uudisrakennus.