Categories
Artikkelit

Valtakunnan kurjaloissa rukattaisiin onnellisuusmittareita

Agraari-Suomenniemi ja duunari-Imatra pärjäävät nykykriteereillä huonosti onnellisuusvertailussa. Mukaan vertailuun pitäisi saada kirkkaat vedet ja hiihtoladut.

SEIJA HACKMAN

SUOMENNIEMI. – Hehheh. Hehheh…. Ja juuri kun kunnanjohtajakin on tehnyt harkitun teon ja jättänyt kunnan, hehheh.

Suomenniemen väliaikaisella kunnanjohtajalla Kari Mankisella on hauskaa. Piskuinen Suomenniemi kiilasi kärkeen tuoreessa onnellisuusvertailussa. Loppupäästä lukien siis.

Seitsemän tilaston perusteella Ilta-Sanomat listasi Suomenniemen onnellisuudessa vihoviimeiselle sijalle 413, eli maan onnettomimmaksi kunnaksi.

– Ja mitkähän olivat kriteerit, kyselee Mankinen tuoreeltaan sijoituksesta kuultuaan.

No, yli 64-vuotiaiden osuus, palvelualalla työskentelevät, rikosten määrä, veroäyri, työttömyysaste…

Mankisen hekotus vain yltyy.

– Todella sattuvat kriteerit, kun ajatellaan, että on vanhusvoittoinen kunta, jossa palkkatyöläisten osuus on erittäin pieni. Kyllä uskoo, ettei keulille päästä.

Mankinen viittaa tilastoanalyysille kintaalla. Onni on jossain muualla kuin keskivertoluvuissa.

– Se riippuu ihmisestä ja siitä mitä arvostaa. Jos joku käy tekemässä Suomenniemellä rikoksen, niin mikäs mittari se on normaali-ihmisen elämälle?

Yhtä vähän tekemistä keskenään on Mankisen mielestä vauraudella ja onnellisuudella.

– Varmaan sekin kaveri Mikkelissä, joka juuri voitti puolitoista miljoonaa, on onnellinen. Missään ei ole ylärajaa. Toiselle riittää, kun saa ruuan ja asunnon.

Erityisen onnen lähteeksi Mankinen listaa Suomenniemellä kirkkaat vedet ja puhtaan luonnon. Niiden arvo näkyy toisissa tilastoissa.

– Loma-asuntopaikkakuntana Suomenniemi on ihan kysytyimpiä!

Imatra kiilasi vertailussa sijalle 405 eli yhdeksänneksi häntäpäästä. Kaupunginjohtaja Pertti Lintunen ei joulun alla ollut kuullutkaan kunniasta.

– Jaa, mikäs mittaus? Varmaan siinä oli työttömyyttä, alkoholin käyttöä ja muuta? Just joo. Noilla mitattuna kaikki näyttää juuri siltä kuin näyttää. Kertoohan se siitä, että murrosta on eletty, rajan kirot, rajan tavat.

Lintusen mielestä tilastovertailu kertoo kuitenkin enemmän siitä, että kyseessä on duunarikaupunki, ei onnesta tai onnettomuudesta.

– On täällä tienattukin aika hyvin, mikä näkyy kesämökkeinä ja hienoina omakotitaloina. Onnellisuus vain on niin subjektiivinen käsite. Noilla kriteereillä tulee tuollaiset tulokset, mutta silti täällä järvien rannoilla saattaa asua ihan onnellisia ihmisiä.

Keskiverroilla pelaaminen kertoo kaupunginjohtajan mielestä vähän todellisuudesta. Sama kuin kylmää ja kuumaa tuntiessa olo olisi keskimäärin hyvä.

Lintunen pohtii, voisiko onnellisuuskriteerejä uudistaa.

– Jatkuva uudistuminen on ajan ilmiö, mutta nythän on näitä slow-cityjäkin. Tällaisia jänniä muoti-ilmiöitä tulee vastapainoksi. Entäs sitten, jos ei ollakaan maailman nopeimpia reagoimaan kaikkiin hullutuksiin?

Joulun aikaan Lintunen uskoi kohtaavansa onnellisia ihmisiä ainakin hiihtoladulla.

– Pannaan sinne mittariksi myös, että missä kunnossa ladut ovat tähän aikaan vuodesta, hän ehdottaa.

KUVATEKSTI

ES-ARKISTO/MARLEENA LIIKKANEN

ES-ARKISTO

Perinteiset onnellisuusmittarit mittaavat huonosti onnea Suomenniemellä..

Valkoinen hanki alkaa olla harvojen herkkua.

Kirjoittaja:
Seija Hackman