Categories
Artikkelit

Vitriini-Viipurin viehätys hiipuu

PETTERI VÄRTÖLAPPEENRANTA. Kiertoajelu lähtee aina Linnansillankadulta ja ensimmäinen kohde on Vanha raatitori. Vieressä on päävartiorakennus, jossa Viipurissa väessä ollut isäni oli viikon häkissä ryypiskelyn takia. Siitä Etelävallinkadulle, ja eteen tulevat vanhan tuomiokirkon rauniot, Rothénin talo, pakkahuone, …Tapio Suonio kertaa Viipurin kiertoajelun reittiä Viipurin pienoismallin edessä Etelä-Karjalan museossa. Detaljitiedot, ihmisten tarinat ja kaupungin historia tulevat kolme kesää matkaoppaana Viipurissa olleen miehen suusta kuin apteekin hyllyltä. Vitriinin äärellä hän yleensä valmistautuu myös matkailukauteen.VIIPURIN pienoismallin ympärillä on aiempaa väljempää valmistautua. Etelä-Karjalan museon kävijöitä ei erotella museovierailun syyn perusteella, mutta museon kävijämäärän perusteella kiinnostus pienoismallia kohtaan on vähentynyt tasaisesti sen jälkeen, kun malli saatiin museon kokoelmiin kesällä 1985.Lähtö oli kyllä komea. Wiipuri-museon säätiön keräämin lahjoitusvaroin rakennettu pienoismalli toi Linnoitukseen väkeä bussilasteittain 1990-luvun alkuun. Matkailu Viipuriin oli hankalampaa kuin ryhmäviisumien ja Viipuri-korttien aikana, joten Etelä-Karjalan museo oli alkavan kotiseutumatkailun esileikkipaikka.– Viipurin pienoismalli tehtiin karjalaisyhteisöjen kanssa. Viidakkorumpu on varmasti ollut hurjassa käytössä, sillä siitä tuli ilmiö, joka mainosti itse itseään. Mallia rakennettaessa karjalaisjärjestöt olivat aktiivisia ja kaikki halusivat nähdä sen. Uutuusarvo oli kova, vs. museotoimenjohtaja Päivi M. Partanen sanoo.Aika oli erilainen, ja niin oli henkikin. Pienoismalliin oli alunperin tarkoitus kerätä rahaa yhteisöiltä ja yrityksiltä, mutta myös yksityisten ihmisten kukkaroissa nyörit olivat höllässä. Karjala-lehti päivitti säännöllisesti sivuillaan keräysvarojen kertymistä. Viimeinen palanen, Papula, loksahti kohdalleen vuonna 1996.PIENOISMALLIN merkitys on Päivi M. Partasen mukaan tärkeä Etelä-Karjalan museon museotyölle. Alueeseen kuuluvat maakunta ja Karjalan eteläiset alueet, joiden henkistä perintöä vaalitaan ja joissa Viipurilla on keskeinen asema. Alkuperäisasukkaiden jälkeen vitriinin äärelle ovat tulleet nyky-viipurilaiset.– Ihan uusi kävijäryhmä ovat viime aikoina olleet nykyiset viipurilaiset. Pienoismallin äärellä olen nähnyt siitä tosi innostuneita viipurilaisia, Partanen kertoo.Mallista on esite englanniksi ja suomeksi, mutta museon markkinointibudjetti on olematon. Sillä ei hienokaan malli pärjää eläviä kaupunkitarinoita vastaan.OPASKIERROS nykyisessä Viipurissa kestää 35–40 minuuttia. Tapio Suonio vetää sen suomen lisäksi tarvittaessa englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Äidinkieli vaikuttaa ratkaisevasti kiinnostuksen kohteisiin. Ulkomaalaisia kiinnostaa vallanpitäjien yleinen historia, suomalaisia taas ”mummun asumat talot.”– Vanhat viipurilaiset ovat hyviä tarinanlähteitä ja päivittävät tarvittaessa oppaan tietoja, Suonio sanoo. Vitriinin ääreltä tämä kaupunkilegenda-efekti puuttuu.



Categories
Artikkelit

Viimeinen sammuttaa valot

Jääkiekon SM-liiga on suurin ja kaunein, mutta edessä väijyvät myös suuret ongelmat. Yhtä hankalaa kuin muillakin on tulevaisuuden ennustaminen Liiga-SaiPa Oy:ssä.



Categories
Artikkelit

Sanataidekerhot alkavat syksyllä ympäri maakuntaa

Riina Nokso-KoivistoEnsi syksynä eteläkarjalaisilla lapsilla on mahdollisuus alkaa harrastaa sanataidetta siihen koulutetun kerho-ohjaajan johdolla. Kerhot on tarkoitettu 9-12-vuotiaille, ja niitä perustetaan kaikkiin Etelä-Karjalan kuntiin.Hankkeen puuhanaisena toimivan Sirkka Laineen mukaan tarkoituksena on korjata se puute, ettei maakunnassa ole toiminut lasten ja nuorten kirjoittajaryhmiä. Tällä hetkellä Sanasampo-hanke etsii vielä lisää sanataidekerhojen ohjaajia, joille Sirkka Laine on räätälöinyt koulutuksen. Ohjaajiksi etsitään ihmisiä, joilla on kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen syvää kiinnostusta tai koulutusta. Ainakin Luumäen alueelta puuttuu vielä kerho-ohjaaja. Laineen mukaan koulutukseen ilmoittautuvan ei tarvitse sitoutua ryhtyvänsä kerho-ohjaajaksi. Helmikuussa alkava koulutus on ilmaista. Kerho-ohjaajan työtä ei tarvitse tehdä ilmaiseksi, vaan siitä maksetaan palkkaa. – Koulutuksessa paneudumme esimerkiksi teatterikäsikirjoituksiin, koska lasten ja nuorten tuottamaa draamallista tekstiä ei juuri ole, Laine kertoo. Parikkalalainen Anu Partanen on vetänyt sanataidekerhoa, ja kokemukset ovat innostavia. Kerhossa lapset voivat kirjoittaa vapaasti niin, ettei ohjaaja merkkaile punakynällä virheitä, vaan kannustaa eteenpäin. – Sanataidekerhossa voidaan rikastuttaa lapsen mielikuvitusta ja sanavarastoa. Lasta autetaan löytämään oma yksilöllinen ilmaisuvoimansa. Aikuisten kirjoitusryhmissä ylistetään usein sitä, että kirjoittamisen avulla kontrolliminän alta löytyy luova minä. Lapsilla kontrolliminä ei ole vielä hukuttanut luovuutta. Anu Partanen uskoo, että kirjoittamisen avulla niin ei käykään. Sanasampo-hankeen rahoitusvastuun on ottanut kantaakseen kirjailijayhdistys Paltta. Hanke rahoitetaan suurimmaksi osin EU-rahalla, mutta omarahoitusosuuden kattamiseen Paltta etsii avukseen sponsoreita. Tällä viikolla Paltta on lähettänyt lähes 100 yhteydenottoa maakunnan eri järjestöille.Sanasampo-hankkeen rahoituksella kerhoja perustetaan Etelä-Karjalan pieniin kuntiin ja Lappeenrannan ja Imatran haja-asutusalueille. Kaupunkien taajama-alueiden lapsille sanataidekerhoja yritetään perustaa myöhemmin.KUVATEKSTIes-arkisto/mika strandénKirjailija Sirkka Laine kouluttaa kerho-ohjaajat.





Categories
Artikkelit

Yliopisto irtisanoo 12

Professoreja oli mukana vielä tehostamisselvittelyn loppusuoralla. Koulutuksesta ja tutkimuksesta irtisanottiin yksi lehtori ja yksi tutkija.