PETTERI VÄRTÖ
LAPPEENRANTA. Jani Pola nostaa flyygelin kannen jalustalle ja istuu soittimen ääreen. Sormet norsunluupäällysteisille koskettimille ja musiikki peittää lounasruokaa laittavan keittiön äänet Kaukaan kerhon juhlasalissa. Tilan täyttävät sävelet ovat painavia kuin lomautusuutiset, soinnissa kuulee uutta kevättä.
Vanhan soittimen vasarat ja muut liikkuvat osat ovat usein kuluneet, minkä vuoksi sitä on vaikeampi hallita kuin huollettua tai uutta soitinta, Pola kertoo.
Pola on istunut aikaisemminkin Kaukaan kerhon flyygelin tuolilla. Flyygelin sointi on muuttunut aiemmista kerroista, sillä se peruskorjattiin viime vuonna.
Alkuperäiset vasarat on hiottu ja halki ollut kaikupohja paikattu. Nyt flyygelin koskettimet painuvat tasaisesti, ääni kaikuu pitkään ja sopii hyvin tähän tilaan.
KAUKAAN kerhon flyygelin ääni todellakin kaikuu pitkään. Soitin on 125 vuotta vanha. Steinway & Sons laivasi sen puolivalmiit ja pintakäsittelemättömät osat New Yorkista Hampuriin vastikään avatulle tehtaalleen, josta valmis soitin lähti Helsinkiin elokuussa 1883. Suomen vanhin flyygeli on tiettävästi vuodelta 1878.
Kaukaan kerhon flyygeliä oli soitettu liki kymmenen vuotta, kun Kaukaan tehdas Oy osti Parkkarila-maatilan Lappeen pitäjästä vuonna 1890 ja aloitti tontilla lankarullatehtaan vuonna 1892. Musisointipaikkaa ei tiedetä. Kaukaalle flyygeli tuli tehtaan omistajasukujen Vanantaan kartanosta Janakkalasta 1980-luvulla.
Flyygeli piti alunperin sijoittaa Lauritsalan kartanoon. Se oli liian iso sinne, joten se tuotiin kerholle, UPM:n viestintäpäällikkö Mariitta Stenbäck sanoo.
FLYYGELI on ollut vähällä käytöllä Kaukaan kerholla. Soitin on säestänyt lähinnä Kaukaan tehtaan henkilöstön juhlia ja muita tilaisuuksia. Osasyynä on ollut soittimen kunto. Kaikupohja oli halki jo Janakkalasta tuotaessa, sillä sitä oli kartanossa säilytetty väärissä olosuhteissa. Virityksessä on myös ollut ongelmia.
Soitinta on viritetty epäsäännöllisesti ja se on kestänyt huonosti vireessä. Joihinkin juhliin tilattu pianistikin kieltäytyi soittamasta sillä, Stenbäck kertoo.
Flyygelin ikä oli Stenbäckin mukaan yllätys tehtaanväelle. Iän selvittyä soitin sai arvolleen sopivaa hoivaa. Helsingissä tehty peruskorjaus kesti puoli vuotta.
Kunnostus oli nuorennusleikkaus flyygelille. Soittimen käyttö rajautuu jatkossakin Kaukaan tehtaan tilaisuuksiin. Taantuman takia nekin saattavat olla kortilla.
Peruskorjattua soitinta olisi kiva käyttää, mutta nykyinen tilanne on kyllä vaikea tilaisuuksien järjestämiselle, Stenbäck sanoo. On siis pakko fiilistellä tässä.
JANI POLA juoksuttaa sormiaan flyygelin koskettimilla. Steinwayn soittimet ovat tuttuja Lappeenrannan musiikkiopiston opettajalle. Opetushuoneessa on Yamaha, mutta Helkiö- ja Lappeenranta-salissa Steinwayt. Kotona on vuoden 1963 piano-Steinway, joita ei enää valmisteta. Tällä tuolilla istuu mielellään.
Kyllä tässä voisi muutama tunti mennä, mutta ehkä suljettujen ovien takana, Pola kertoo vartin musisoinnin jälkeen ja koskettaa koristeellista nuottitelinettä.
Flyygeli on flyygeli, mutta patinan ohella vanhassa näkyvät myös sen ajan kauneusihanteet. Tätä rakennettaessa veistotyövoimaa oli nykyistä enemmän.
Soittajan fiilis tulee soittimesta ja tilasta, Pola sanoo. Hänen mukaansa korjatun vanhan soittimen arvo pysyy. Steinwayn nettisivujen mukaan se paranee.
Kaukaan kerhon flyygelin rahallista arvoa on vaikea arvioida, mutta alle 100 000 euron se jäänee. Uusi, saman B-mallin Steinway maksaa 78 000 euroa.