Vanhasta vankilasta tuli metallimusiikin sulattamo

Lusimassa eli entisessä Kivisaaren avovankilassa harjoittelee kymmenen paikallista bändiä. Nykyisin Ismo Siippaisen omistama vankien asuntolarakennus helpotti hieman eteläkarjalaisyhtyeiden treenikämppäpulaa.

LAPPEENRANTA. Metallimusiikki sopii hyvin soimaan vanhaan vankilarakennukseen ja Kivisaaren aukeille. Entisen avovankilan – nykyisin nimeltään Lusima – asuntolana toimineessa rakennuksessa treenaa yhdeksän paikallista bändiä. Useimmat niistä soittavat aika raskasta osastoa.

– Wankshit soittaa vähän softimpaa, paljastaa Cosanostran perkussionisti Vesa Pirnetkoski.

Ismo Siippaisen kolme vuotta sitten omakseen hankkima avovankila on tuonut helpotusta eteläkarjalaisyhtyeiden pahaan harjoitustilapulaan.

– Kun luin lehdestä, että Ismo oli ostanut vankilan, soitin saman tien ja kysyin treenitiloja, Pirnetkoski kertoo.

– Oltiin etsitty harjoitustiloja jo vuoden verran. Nyt tämäkin on täynnä, ja uusia tulijoita olisi. Lauritsalasta ovat kämpät menneet alta. Kukaan ei oikein haluaisi tarjota yhtyeille soittopaikkaa. Mölyähän siitä aina tulee, ei sille minkään mahda.

Yhtyeille harjoitustilat ovat välttämättömät, jos aiotaan keikkailla. Esiintymään ei lähdetä keskeneräisinä.

Kivisaareen tulee matkaa lähemmäs parikymmenen kilometriä Lappeenrannan keskustasta. Matka ei ole haitannut cosanostralaisia, joista yksi asuu Luumäellä, yksi Joutsenossa ja loput Lappeenrannassa.

Cosanostran ensimmäinen harjoittelupaikka oli Pirnetkosken pihamökissä.

– Se oli kylmä ja kostea. Kosteushan ei tee laitteille hyvää. Jakosuodin kiukkuaa yhä. Tämä kämppä on lämmin ja kuiva.

Juuri sen kummallisempia vaatimuksia ei harjoitustiloille edes aseteta.

Niko Kuljuntausta soittaa rumpuja Verenperinnössä. Verenperintö löysi Lusimaan siellä jo majailleen Blind Secrecy -yhtyeen kautta.

– Tämä on viihtyisä paikka. Treenasimme aiemmin Lappeenrannan keskustassa kerrostalossa, joka on nyt purettu. On todella vaikea löytää harjoitustiloja. Tänne on matkaa, mutta kun tänne kerran tulee, tulee myös harjoiteltua kunnolla, Kuljuntausta kertoo.

Hän sanoo, että Verenperinnössä ovat menossa yt-neuvottelut, joten viime aikoina ei ole juuri keikkoja heitetty.

Ulkoapäin rivitalolta näyttävässä asuntolarakennuksessa on useita 12 ja 24 neliön huoneita pitkien käytävien varsilla. Seinät eivät ole kovin paksut, mutta toisten soitto ei ole ollut häiriöksi.

– Kun hellittää oman soittamisen, vasta silloin kuulee muita, Cosanostran rumpali Sami Marjanen tuumaa.

Sunnuntait ovat Costanostralle parhaita treenipäiviä. Vuorotyöläisille yhteisen ajan löytäminen ei ole aivan helppoa.

– Pitää olla hyvä jätkä tässä porukassa. Jos olisi liian tyttömäinen, ei varmaan jaksaisi näitten kanssa, yhtyeen laulaja Miia Mäkelä virnistää.

Linnanherra Ismo Siippainen pelkästään nauttii siitä, että pihahommissa puuhastellessaan kuulee livemusiikkia.

– Oli tarkoitus ensin remontoida tilat kunnolla. Mutta kun yhtyeitä alkoi vaan tulla, oli pakko panna kuntoon kämppä kerrallaan sitä mukaa, kun niitä meni vuokralle.

Lisäksi useita huoneita on vuokrattu varastoiksi.

KUVATEKSTI

SEPPO RAUTIOVAARA

Niko Kuljuntausta soittaa rumpuja Verenperinnössä.

Mölyähän siitä aina tulee, ei sille minkään mahda.

Vesa Pirnetkoski

Kirjoittaja:
Sari Pullinen