Imatran kalalaitos jatkaa erikoistuotteiden kehittelyä

Menekki on maailmalla pysynyt hyvänä. Uusimpana tulokkaana altaissa ui made. Kuha ja sampi osataan jo.

MATTI VEIJALAINEN

IMATRA. Imatran Kala ja Kaviaari Oy ei tiedä taantumasta mitään toistaiseksi. Se tulee toimitusjohtaja Tomi Mennan mukaan näkymään aikaisintaan seuraavan kaviaarierän kaupassa, jos siinäkään. Maailmalla herrojen herkkua mättävät suuhunsa eniten ihmiset, joille raha on paljoudessaan menettänyt merkityksensä.

Tuotekehittelytyötä Stora Enson Tainionkosken tehdasalueella kalaa kasvattava yritys jatkaa tiiviisti. Uusimpina tulokkaina altaissa ui viikon ikäisiä mateen poikasia. Liikeidea on ryhtyä kasvattamaan madetta ruokakalakauppaan niin, että matikkaa on kalatiskeillä enemmän muulloinkin kuin vain kutusesonkina.

Menna ei vielä tiedä, mikä lykky mateen kanssa käy. Ennuste on kuitenkin hyvä. Kalan miehet ovat osoittaneet oppimiskykynsä viimeksi kuhiensa kanssa.

– Kuhankasvatuksessa tehtiin läpimurto viime kesänä, Menna kertoo.

MENNAN mukaan Kala ja Kaviaari voi kalavaleitta sanoa olevansa Suomen suurin ruokakuhaa keinorehulla kasvattava tuottaja. Imatran kuha lähtee noin kilon teuraskokoon kasvatettuna kaupan markkinoille. Ne ovat imeneet kaiken, mitä altaista nousee.

– Fileerauksessa keinorehulla kasvatetun kuhan hyötysuhde on parempi kuin luonnonkuhalla, Menna tietää.

Laitoksella kuhan hyötysuhde oli aluksi huono, katoa kävi. Kuha on luonnoltaan peto, joka nälissään käy kannibaalina kiinni vaikka kaverin pyrstöön.

Viimein kalat oppivat keinorehulle varsinkin, kun kasvattajat saivat jalostettua poikaserät kooltaan tasalaatuisiksi. Suurempien halu pienempien syömiseen hävisi.

Kalan ja Kaviaarin kuhaosaaminen on taustalla myös siinä, että Kurkisuon entiselle kaatopaikalle on ryhdytty miettimään metaanikaasuenergiaa hyödyntävää kalan jatkokasvatuslaitosta. Suunnitelma on Mennan mukaan alkutekijöissään, mutta konsultin käsissä se jo muhii.

KALAN JA Kaviaarin kala oli alussa sampi. Se on sitä vahvasti vieläkin. Sampea kalatalo kasvattaa moneen tarkoitukseen.

Siperiansukuisia viiksiniekkoja myydään ruokakalaksi tukkujen kautta. Poikasia menee jatkokasvatukseen ulkomaita myöten. Myös hedelmöitettyä mätiä myydään maailmalle muille poikastuottajille.

– Kaukaisin mätikysely on tullut Vietnamista. Kauppoja sinne tosin ei vielä ole sovittu, Tomi Menna kertoo.

ARVOKKAIN sampituote on kaviaari. Imatralla kaloista lypsetään kaviaarin mätiraaka-aine, jonka tukku jalostaa ja jakelee maailmanmarkkinoille.

Tämän kevään lypsy tapahtuu kohta. Mennan toiveissa on talon tähän saakka suurin saalis.

– Tulosta vain ei voi ennalta tietää, koska kalojen sisälle ei pääse kurkistelemaan. Jos sataan kiloon tai vähän enempään päästään, on se jo yli odotusten.

Kaviaari otetaan parikymmenkiloisista emosammista. Ne ovat tarkoituksella uiskennelleet talven viileässä ulkoaltaassa.

– Pitää matkia luontoa. Emojen on saatava kokea oikea talvi, koska ne eivät muuten ymmärrä ryhtyä tuottamaan kaviaarimätiä, Menna kertoo.

IMATRAN kalankasvatuslaitos perustettiin viime vuosikymmenen taitteessa Suomen oloissa ainutlaatuisen bisnesidean koekentäksi. Nykyään laitos toimii puhtaasti liiketaloudellisin periaattein. Kala ja Kaviaari on uusikaupunkilaisen Polar Fishin konsernin tyttäriä. Polarin takaa löytyy Saaristomeren Kala, joka oli alun perinkin Imatran laitoksen ensimmäinen liiketoimija.

Tomi Mennan mukaan isäntä tietää, mitä tekee.

– Kalankasvatus on pitkäjänteistä työtä, missä ei jaeta pikavoittoja.

Pinnalla on tarkoitus pysyä erikoistuottein. Niitä ovat Mennan mukaan myös kuha ja made Imatran tavoilla ja tarkoituksilla tuotettuina.

– On oltava muuta kuin kirjolohta. Sen tuottajahintaa Norjan lohi on painanut niin alas, ettei juuri kannata kokeilla.

KUVATEKSTI

PÄIVÄ HEISKANEN

Kalan ja Kaviaarin aloituskala oli sampi. Sitä Tomi Mennan johtama laitos kasvattaa moniin käyttötarkoituksiin.

Pienestä kasvu alkaa. Kalalaitoksen uusimpia tulokkaita ovat viikon ikäiset mateenpoikaset.

Sisäaltaiden kalat uivat altaissa, joiden vesi lämmitetään Tainionkosken tehtaiden prosessivesien lämpöenergialla.

Kirjoittaja:
Matti Veijalainen